WEM westendin maraton 29.6.2014

kesän viikonloput ovat maratontapahtumilla juntattuja. useille kisoille on vakioajankohta malliin "viikko ennen juhannusta" tai "viikko juhannuksen jälkeen". harva maraton lokalisoi itsensä toisen maratonin mukaan, kuten WEM tai westendin maraton , joka on aina turun paavo nurmea seuraavana päivänä. tälläkin kertaa matkalla oli monta tuplaajaa niin kuin kahtena edellisenäkin kertana jolloin wem on järjestetty.

ennakkoilmoittautuneet saivat lähteä etukäteen, mikäli tiesivät reitin ja huolsivat itsensä ennen virallista starttia. sääennuste näytti päivän mittaan sateistuvaa ja tuulistuvaa joten polkaisin villarilla aamuseitsemältä kohti westendiä. sadetta ripsoi vain hieman ja villarikengät säilyivät kuivina. hyvä (märkien villarikenkien pukeminen maratonin jälkeen on yksi kurjimmista asioista mitä tiedän). lukitsin villarin lähtöpaikan tuntumaan, vaihdoin juoksukengät ja laitoin kotimatkavillarointiasusteet vedentiiviisti villarin alle. vesipullo ja huoltopussi männyn alle ja lähtöviivan tuntumaan.

ilokseni huomasin, että pekka ja Johannes tulivat myös paikalle, joten yhdessä muodostimme klo 7.30 lähtöryhmän. reitti kulkee espoon rantaraittia lähtöpisteestä puolet matkaa itään ja puolet matkaa länteen yhteensä 8 kertaa, eli huoltopaikan ohitse kuljetaan 16 kertaa. kisan virallinen startti tapahtui vasta klo 9.

poikien kanssa lähdettiin rauhallisesti liikkeelle (pekka oli käynyt turussa), mutta kahdeksan pintaan ilmaantui reitille pasi ja kovasti halusin vaihtaa juttuseuraa. pasi meni himpun kovempaa vauhtia kuin pojat ja oli vajaa puoli kierrosta edessämme. kympin väliaika oli 1.17 eli oltiin päälle viiden tunnin vauhdissa. onneksi ohitseni pyyhälsi anders ja vaihdoin kovempaan kyytiin. vauhti tuntui niin kovalta että en jaksaisi sitä kauaa. puolivälin väliaika oli 2.20. onneksi pasin selkä tuli vastaan ja meno rauhoittui.

puolenvälin maissa alkoi satelemaan rankemmin ja tuuli yltyi. myötätuuli pukkasi eteenpäin ja vastatuuli vastusti ihan hurjasti. läntisen kääntöpisteen kohdalla oli purjelautaporukka alkamassa omia treenejään. neopreenihuput, -hanskat ja -sukat oli pojilla yllä ja purjeet meinasivat lähteä käsistä. mietin, että jos meidän harrastus ei ole järkevää niin ei kyllä ole tuokaan. sitä paitsi tuuli nosti jo melkoista aallokkoa.

tuo tunnin mittainen vk-veto pani jalat ihan hapoille ja viimeiset kymmenen kilometriä olivat aikamoista väkisinjuoksua. taas oppii uutta. maalissa sentään sain kuivat sukat ja villarikengät ja -vaatteet päälle ja pääsin sotkemaan kotio sateiseen vastatuuleen. se mikä ei tapa, vahvistaa.

 

wem-primusmoottori kari säänmukaisesti pukeutuneena.

juhannuspaloheinämaraton ja juhannussää

juhannusperinteisiini kuuluu paloheinämaraton. niitä on takana senverran, että voidaan puhua perinteestä. tässä pari iltaa sitten kun yritin muistella aiempia juhannussäitä, niin tuli mieleen että nehän voi näppärästi tarkistaa andersin ottamista phm-starttikuvista.

tämä vuoden 2014 phm juostiin 20.6. edellinen päivä ja yö oli ollut sateinen, joten metsä oli kostea, mutta onneksi aattona ei satanut, vaan aurinko paisteli ja lämpötilakin kohosi yli viidentoista asteen. meitä oli aika joukko lähdössä ja ennen hep-huutoa palkittiin pasi, sillä tämä oli hänbelle kahdessadas. onnea! porukan pukeutumisesta näkee vallitsevan säätilan: kukaan ei ole hihattomassa, johanneksella on pitkät hihat ja minä palelen.

itse juoksu sujui aika yllätyksettömästi. nälkä kurni jo lähdössä ja joka kierroksella söin puolikkaan banaanin. melkein puoliväliin asti menin minnan ja jukan kanssa, kunnes piti etsiä pasi kuikka ja kuusen takaa reitille palatessani osui vireen pauliina, josta sain loppumatkalle seuraa. maraton oli pauliinalle kolmas ja sain kunnian olla mukana tekemässä hänen uutta ennätystään - onnea! loppuaika oli 4.36 ja rapiat eli ei mikään poskettoman huono suoritus! olin paria päivää aiemmin ottanut tuntumaa 16-kiloiseen kuulaan ja reidet ja pohkeet olivat vielä edellisenä päivänä väsähtäneen tuntuiset.

tässä aiempien vuosien juhannusmuisteloita.

 

 

 

edellisen vuoden (2013) juhannusmara oli helteinen ja hasse juoksi silloin tuhantensa. hasse starttasi myöhemmin ja siksi ei näy tässä varhaislähdön kuvassa. olin crosstraining-starttikurssilla kyykännyt takalistoni jumiin ja juoksu suijui tahmeasti karvan alta viisi tuntia.

vuoden 2012 juhannusmaran lähtökuva näytti tältä. aurinko paistaa ja johannes on hihattomassa.

 

 

vuoden 2011 juhannussää oli tämmöinen. pitkiä lahkeita ja hihoja näkyvissä.

 

 

vuonna 2010 oli lämpimämpää. tämä oli muuten tapsan sadas.

 

vuoden 2009 juhannusmara oli sateinen. treenasin ironman-matkan SM-kisoja varten ja olin liikkeellä pyörällä kesämökiltä käsin (33km per suunta). kastuin jo tulomatkalla, siihen märkä maraton ja paluu mökille. olin totaalijumissa ja läpimärkä. lähdössä tosin ei näytä satavan.

forssan suvi-illan combo ja mitalievoluutio

olen hcm:n expossa jänispalvelutiskillä päivystäessäni kaksi kertaa sortunut ylipuhumaan miialta sopuhintaan suvi-illan combo-osallistumisen. 95km pyöräily klo 11 startilla ja maraton klo 16 startilla. viime vuonna ilma oli siedettävä, pyöräily sujui alta kolmen ja puolen tunnin ja maraton karvan yli neljä ja puoli. oli viikolla saanut postissa team elina jouhki-käsivarsinauhan ja tämä oli ensi aito kerta tiimissä mukana.

 

tänä vuonna aamu aukeni vähän hyytävässä kelissä: pohjoistuuli oli kova ja mittari näytti alta kymmentä astetta. ketutti aika rankasti, sillä pyöräily on tosi tylsää silloin kun on kylmä ja tuulee. suvi-illan suosio on kasvanut hurjasti vuodesta 1994, jolloin osallistuin eka kertaa puolikkaalle (ja juoksin sen alta 1.30 huom. huom). jossain vaiheessa oheislajeina oli rullaluisteluita, mutta viime vuonna mukaan tuli ensi kertaa pyöräily.

 

 

isossa tapahtumassa on kiva olla mukana, sillä yksin ei tarvitse olla ja tuttuja tapaa aina. kisaexposta oli pakko ostaa lisävaatetta: villarihousujen päälle pinkit kari traan trikoot ettei reidet pääse jäätymään. etsin vielä sormellisia ajohanskoja, sillä villarihanskoissa näpit palelevat, mutta en löytänyt kunnollisia. pukkarissa törmäsin siskokset rantalaisiin, joista tuija oli lähdössä pyöräilyyn ja arja maratonille.

 

 

villarilähdössä oli hässäkkää eikä ollut mitään hajua ajoryhmistä. kaikki lähtivät samaan aikaan ja saattoajon aikana ohittelin paljon jopoilijoita ja lenkkareilla ajavaa porukkaa. pari elina-tiiminauhan kassa ajavaa tapasin ja juteltiin hetki, mutta lopulta ajauduimme eri ryhmiin ajamaan. kävi taas vanhanaikaiseti: ajoporukkani sotki noin 34km/h-keskarilla enkä tuulen takia uskaltautunut jättäytyä joukosta. lopulta roikuin joukon hännillä ja kun vetäsin geelit väärään kurkkuun n 40km kohdalla ratkaiseva kahden metrin rako syntyi enkä päässyt enää peesiin kiinni. onneksi pahimmat peltoaukeat oli tässä vaiheessa takana. sormet olivat tunnottomat ja tuuli sellaisissa puuskissa että juomapullon ottamista varten piti tasapainolla ettei tuuli pyyhkäise penkkaan.

 

56km kohdalla oli huolto ja pysähdyin tauolle odottamaan sopivaa junaa. lyöttäydyin muina naisina junan jatkoksi. junaa veti naisihminen ja pari miehekettä roikkui perässä, vauhti hidastui alle 24km/h, mutta ukot eivät lotkauttaneet eväänsä ottaakseen vetovuoroa. no, meikätyttö läksi keulille vetämään ja taas mentiin. noin kympin jälkeen jäin juomaan ja viittasin seuraavalle (miehelle) että jatka sinä, mutta sama nainen jatkoi ja vauhti tippui taas. onneksi takaa tuli ohi yksinäinen mies, jonka takapyörään liimauduin uskollisesti viimeisten 20km ajaksi. loppuaika oli 3.25 eli minuutin hitaampi kuin vuosi sitten.

 

oli puolitoista tuntia aikaa maratonin starttiin. kävin suihkussa, vaihdoin vaatteet ja söin niin paljon kuin pystyin. viime vuonna puutteellisen tankkauksen takia maratonin viimeinen kymppi oli yhtä tuskaa. nyt näkyi enemmänkin tuttuja, kuten maratonille #199 starttaava pasi.

 

juoksu lähti tahmeasti kulkemaan. ruoka painoi mahassa ja 7km kohdalla piti käydä puskassa. toisen puolikkaan alkuvaiheilla sain juttuseuraa loppumatkaksi ja olo koheni huomattavasti. maaliin tulin loppuajalla 4.47 (puolikkaan väliaika oli 2.23 eli aika tasavauhtinen reissu).

kotona kaivelin esiin kaikki suvi-ilta mitalini. mitalin muotoa on vaihdeltu vuosien mittaan. ensimmäinen suvi-ilta juostiin 1992. alkuvuosina (94, 95 ja 98) puolikkaalle oli pieni ja kokonaiselle iso mitali. vuosiluku oli kaiverrettu erikseen ja eri vuosien mitalit eroteltu erivärisellä maalipinnalla. mitali kuvasi silloisen reitin 5km loppusuoraa tammelantietä forssaan (aurinko paistoi silmiin ja forssan kirkko ei millään tuntunut tulevan lähemmäksi). mitalin kuvaamaa maisemaa katseltiin noin puoli tuntia. ihan totta.

200-luvulla mitali vaihtui neliömäiseksi (04, 05, 06 ja 07). tällöin myös pitkä maalisuora vaihtui pikkutiekiekuraksi. reitti oli silloin vielä se yksi edestakainen lenkki portaaseen, kaunis mutta kaltevaa teinpenkkaa.

mitali muuttui joksikin aikaa pyöreäksi (10 ja 11), palatakseen takasin neliöksi, mutta ripustettavassa muodossa. tällöin reitti oli jo muuttunut kahdeksi puolikkaan mittaiseksi lenkiksi. 2011 (muistaakseni) oli reitti alimittainen ja tämän hyvitykseksi seuraavan vuoden osallistumisen sai alamittaiseen hintaan. pyöräily tuli mukaan kuvioihin 2013.

 

 

mitalievoluutiota on itse asiassa hauska seurata. 2002 oli vielä helsinki puolimaraton, mutta jo 2003 se oli kansainvälistynyt helsinki city runiksi (½ marathon). mitaleista erillinen postaus joskus myöhemmin.

kuulakisaa: suomen cup - biathlon 7.6

on se jännä miten uusi asia saa sykkeen pintaan. aloitin kuulakisan hermoilemisen jo alkuviikosta. kevensin harjoittelua jo edellisviikolla ja tempauksia tein viimeisellä kuukaudella muutenkin tosi vähän ettei kädet hajoaisi ennen kisaa. keskiviikkona iski epätoivo ja tuntui että tekniikka on totaalisesti hakusessa "enhämmäosaamitään" ja "hittotoikuulatuntuupainavalta".

vappuna aloitettu makealakko oli purrut: aamulla oli varaa syödä kolmen kilon verran aamiaista ja silti pysyä painoluokassa. painoluokilla oli tässä kisassa tosin merkitystä vain tasapeli- ja suomenennätysmielessä, mutta kun lisenssi kerta on 58-kilosten sarjaan niin se on hyvä syy tsekata ruokavaliota. torstai-iltana tosin söin pussin suolapähkinöitä seurauksella että perjantaiaamuna paino oli kolme kiloa enemmän kuin keskiviikkona.

 

 

kisa järjestettiin mäkelänkadulla compactfitin tiloissa ja sponsoreina toimivat varuste.net ja voimapuoti, joka tarjosi skip-merkkisiä urkkajuomia ja palkkareita.

 

kisassa käytettiin painonnostoliiton virallisia kisakuulia, jotka olivat kaikki tarkkuuspunnittuja (ylimääräiset grammat oli kaiverrettu kuulan kylkeen, esim +60g). koot ovat värikoodattuja: sininen 12kg, keltainen 16kg, liila 20kg, vihreä 24kg ja punainen 32kg. kuntosarjan kuulakoko oli naisilla 12kg, miehillä 16kg, amatöörisarjan naisilla 16kg, miehillä 24kg ja mestaruussarjan naisilla 20kg ja miehillä 32kg. lisäksi nähtiin naisten 24kg tempaus. kahvat ovat ihan tarkoituksella ruosteisia, sillä silloin magnesium tarttuu ja pysyy paremmin kiinni.

 

biathlon tarkoittaa kahta suoritusta: ensin työntö 10min ja vähintään 2 tunnin tauon jälkeen tempaus 10min. miehet työntävät kahdella kuulalla ja tempaavat yhdellä. naisilla sekä työntö että tempaus tapahtuu yhdellä kuulalla. yhdellä kuulalla nostettaessa saa kättä vaihtaa vain kerran.

 

 

hiertymien ja kämmenen hikoamisen estämiseksi kuulan kahva piti käsitellä magnesiumilla (tämäkin on oma taiteenlajinsa) ja työnnössä räkkiasennon pidon parantamiseksi paidan etumus kannatti kastella siitä kohdasta, missä kyynärpää tukee vartaloon. paidan on parasta olla puuvillainen ja ainakaan missään nimessä ei liukas tekninen.

olin ensimmäisessä nostovuorossa 12 kilon "hölkkäsarjassa". salille oli tehty 4 nostolavaa ja jokaiselle nostajalle oli oma tuomari, joka laski hyväksytyt toistot. meidän kolmen tytön lisäksi lavalla 4 oli kisaamassa henrik kahden 16-kilosen kanssa. näyttötaulusta pystyi seuraamaan sekä omaa että muiden lavojen tilannetta ja ajan kulumista. olin valinnut pinkin kisa-asun teamelinajouhkin henkeen, mutta jalkoihin vedin siniset kompressiosäärystimet koska pinkkkejä en kerennyt hankkimaan. ja kenkinä käytin barefoot-kenkiä koska painonnostokengät ovat nekin vielä harkinnassa. lenkkarit ja jumppakengät ovat tässä hommassa huonot, koska niissä ei saa kunnon tuntumaa lattiaan.

ensin siis työntö. ensimmäinen toisto hylättiin allemenon puuttuessa ja pasmat sotkeentuivat totaalisesti. keskityin allemenoon ja samalla tuhrasin aikaa turhan pitkään kyykistelyyn. en katsonut kelloa joten temposta ei ollut hajuakaan. tiesin treeneistä, että 12rpm (toistoa per min) tempolla jaksan ensimmäisen kolmen minuutin yli, mutta nopeammalla saattaa kädet hapottaa etuajassa. aloitin vasurilla eli heikommalla kädellä ja neljän minuutin kohdalla pukkasi väsymys: kuula ei pysähtynyt yläasennossa vaan jäi huojumaan. yritin pitää kuulan mahdollisimman vakaana ja vasta kun nosto oli hyväksytty tiputin kuulan rinnalle ja pamautin samantien ylös. puolivälissä eli 5min kohdalla vaihdoin kättä. oikea käsi väsähti aiemmin ja viimeisillä sekunneilla ei yläasennon heilunta loppunut millään. laskin kuulan maahan 5sek etuajassa. tulos oli 130 eli tahti oli kuitenkin ollut vähän nopeampi kuin se suunniteltu 12rpm. siirryin kanttiinin kautta takapenkkiin ottamaan oppia muiden tekniikoista.

tempauksen strategia oli samantyyppinen eli aloitustempo 12rpm. tempauksia en ollut viimeisten viikkojen aikana tehnyt niin paljon kuin työntöjä, koska tarkoituksena oli saada käsien hiertymät parantumaan eikä hankkia uusia. aloitin taas vasurilla. loppuvaiheessa tuli tuomarilta tekniikasta murinaa että punnerran kuulan loppuvaiheessa ylös. viimeiset toistot tuntuivatkin työläiltä. oikea käsi sitävastoin toimi kuin junan vessa ja pystyin vielä kiristämään tahtia. tulos oli 154. tämän jälkeen oli taas hyvä siirtyä katsomon takapenkille seuraamaan ja kommentoimaan muiden suorituksia.

 

jokaisella kisaajalla oli oma tuomari, joka laski hyväksytyt toistot. työnnössä pitää olla allemeno eli käden pitää suoristua ennen jalkoja. tempauksessa liikkeen pitää olla yhtäjaksoinen alhaalta ylös eli kuula ei saa jäädä kupeksimaan sinne välille (=punnerrus). lisäksi työnnön että tempauksen yläasennossa kuulan pitää olla pysähtyneenä ja polvet lukittuina. työnnön ala-asennossa pitää polvet olla lukittuina. tempauksen ala-asentohan on liikkuva heilautus jalkojen välistä.

yhteistulos 284 oikeutti kuntosarjan kolmanteen sijaan (ja vain huonon kotikasvatuksen saaneet kysyvät montako osallistujaa oli sarjassa). tosin hävisin kakkoselle vain 6 toiston verran ja hän oli minua sekä painavampi että kokeneempi. aikaisempien tulosten puuttuessa olin siis tehnyt oman ennätykseni (joulukuussa tempasin tuloksen 177 8kg:n kuulalla). tästäpä on hyvä lehteä syksyä kohti. en nimittäin osatanut kertalisenssiä ;)

 

lisää tuomo tenhusen ottamia kuvia löytyy täältä.

tagen 100+ helatorstaina

sataa maratonia voidaan pitää maratonkeräilyn rajapyykkinä. tämän jälkeen sinun ei nimittäin tarvitse laskea kisojasi itse, vaan lukumäärät päivittyvät www.100mc.fi tilastoon. helatorstaina uusin jäsen tage pääsi mukaan listalle. ja nousi parin seuraavan päivän sisällä listalla ylöspäin.

tage järjesti oman juhlajuoksunsa hyväntekeväisyysjuoksuna Söderkullassa. jokaisesta ilmoittautumismaksusta meni siivu lastenklinikalle. tage itse starttasi kisaan kukonlaulun aikaan ja itse pääsimme radalla onnittelemaan uunituoretta sataplussalaista.

tässä kolmisentuhatta maratonia onnittelee tagea

muistomitali ja paita

olin unskin kanssa liikenteessä niin kuin monta kertaa ennenkin. kuuluttajana toiminut jupe potki meitä loppukiriin ja vielä maaliviivalla piikitteli sopupelistä kun kello pysähtyi samaan aikaan ;) ilma oli tihkusateinen ja lämpöä vajaa kymmenen astetta, mutta koska tuuli oli heikko, ei kylmä päässyt iskemään. antti toimi ansiokkaasti ajanotossa.

reitti kulki kymmenen kierrosta söderkullan (maratoonareiden suussa tuttavallisemmin söderknullan) maastoissa, bongaten kuntoradan mäistä leijonanosan. näihin saatiin tutustua jo joulukuussa 7.12 maratonilla. huoltopiste, kuten maali- ja lähtöalue oli söderkullan urheilukentällä. kylläpä tasainen tartan tuntuikin mukavalta juosta.

reitti kuitenkin kuului kategoriaan "henkisesti helpot", sillä kierros oli jaettavissa kolmeen osaan: kyläosuus (urheilukentältä kylille ja asvalttiosuus), mäkiosuus (siitä ne neljä yhteenkasvanutta ylämäkeä) ja loppulaskettelu (mäen päältä järvenrantaa pitkin urheilukentälle). mäen päällä oli kävelylenkkeilijöiden vieraskirja, johon kirjattujen kymppien ja vitosten perään laitoimme unskin kanssa puumerkit ja "tagen 100+ maraton). kuukausittain arvotaan kahvipaketti, joten saa nähdä osuuko onni kohdalle. joulukuussa ei osunut.

mäkiosuuden jälkeen näkyi hulppeita taloja sekä rakenteilla että rakennettuna. tämä sai kauhajoen edustuksen avaamaan sanaisen arkkunsa "on se hianoo nähärä miten köyhä kansa asuu".

onnea tage!