emmi on niin onnellinen, hän menee naimisiin!

 

jos kerran synttäreitä vietetään maratonilla niin miksei polttareita. itse asiassa emmi itse vihjasi että viimeinen neitijuoksu tehdään nokialla ja unskin kanssa sitten tartuttiin vinkkiin. vietettiin kesän kuumimpia päiviä ja nokian edenissä pyöri neljän maratonin viikonloppuputki. meille riitti lauantaiaamun lähtö. polttarisankari puettiin asianmukaisiin vaatteisiin ja reissun aikana yritimme myydä pusuja. hikisille pusuille ei ollut kysyntää ;) aurinko porotti polttavan kuumasti ja mittari näytti 31 astetta. varjopaikkoja oli vähän ja tuuli kävi heikosti. juomaa piti kaataa kaksin käsin. kaikenkaikkiaan hikinen ja polttava juoksu.

muistan kerran vuonna keppi ja keihäs kun hcm:lle tuotiin polttarisankari. ohitin hänet kilsan kohdalla. perimätieto ei kerro minne asti sulho pääsi, mutta ulkomuodon perusteella juoksijasta ei ollut kyse.

 


















morsiuspari emmi ja henksu

 
 

 

 

rauta-ritva ja ville antavat viime hetken vinkkejä

 

 

ekalla kierroksella 1100+ maratoonari hassen peesissä. emmin seurana unski.

 

 

7km reitille oli lisätty ylimääräinen miehittämätön juomapiste. ilman tätä olisi moni matka jäänyt kesken.

 

 

 mitäköhän "NE" tässä 1700+ maratoonari kalevin paidassa tarkoittaa? ei varmaan maratoneja

 

seuraavana aamuna paloheinässä oli "vain" 21 astetta lähdössä ja lämpötila nousi aamupäivän aikana "vain" 27 asteeseen

 
 

 

heinäkuun hellettä: loimaan maratonputki yms

tulihan se helleaalto.

kesän ensimmäisen hellemaratonini juoksin paloheinässä sunnuntaina 6.7. lämpötila huiteli 20 asteen paremmalla puolella, vaikkakin aamun lähdössä oli miellyttävän viileää. yhtäkkinseen hellejuoksuun ei keho ole valmistautunut: vaikka huoltopisteellä kuinka kaataa juomaa kitusiin, on kääntöpaikan kohdalla beduiinin sandaali suussa. ihon muuttuminen kuivaksi, varsinkin suolarakeiden tuntuminen ihon pinnalla on aina nestehukan merkki.

maanantaina pyörähtikin sitten loimaan maratonviikko käyntiin. päivittäinen maraton ma-su ja lauantaina kaksi. perhesyistä pääsin vasta keskiviikkona paikalle ja to-la osallistumaan juoksuihin. loimaan reitti oli mukava viiden kilometrin lenkki hirvihovin liikuntakeskus lähtö- ja maalipaikkana. reitti kuului henkisesti helppojen luokkaan: ensimmäinen kilometri alamäkeen meni kuin itsestään, toinen hiekkatietä pellon keskellä, kolmas loivaa ylämäkeä, neljäs omakotialueella tasamaalla ja viidennessä oli pikkuinen mäki. no, pikkuinen ja pikkuinen ;)

olin esikoisen kanssa liikenteessä ja yövyimme evankelisella opistolla, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä pelipaikoista. majoitus oli mainio hinta-laatu suhteeltaan. ja huone oli iltavarjon puolella eli nukkumaan mennessä kohtuullisen viileä. kisan aikana esikoinen toimi huoltopöydän takana ja toimi muun muassa venäläisryhmän juoksijoiden tulkkina.

loimaalla tallasin kolmena aamuna. kahtena ensimmäisenä starttasin 7.30 ja viimeisenä seitsemältä. aina samaan aikaan oli samat koirankuljettajat liikkeellä joita siinä sitten morjestelin. perjantaille sattui juoksuseuraksi onneksi emmi. ympyrälenkin tallaaminen yksinään on aika puuduttavaa puuhaa, sillä kanssajuoksijat, joita näkee, ovat joko ohittajia tai ohitettavia ja harva etenee samaan tahtiin. paitsi unski, joka otti emmin ja minut kiinni ja piti seuraa nelisen kierrosta. viimeinen juoksu olikin sitten triplan nopein. syytä en tiedä, sillä olo oli ihan yhtä takkuinen startissa kuin edellisinä päivinä. kisan jälkeen maistuivat henksun ja ellan tekemät vohvelit. ihan juuston kanssa.

tuo olikin juoksu-urani ensimmäinen tripla. vaikka hellelukemia ei ihan saavutettu tuon kolmen päivän aikana, tuloksena oli seuraavalla viikolla lievät vilustumisen oireet. silti piti lähteä kuulaseuran helletreeneihin torstaina. yllytyshulluna vedin nostosarjat 16-kilosella vaikka olin jo aamulla päättänyt tyytyä palauttavaan reeniin. ja lopun kuntopiirissä tein sumot kyykkyhyppyinä. just juu. lauantaina paloheinässä sitten kirosin viimeisen kympin sitä kyykkyhyppelyä. kyllä yllytyshullu voi sitten olla tyhmä.