1520kg elinalle

team elina jouhkin keräys piti loppua lusijan päivänä 13.12 ja alkuun ajattelin osallistua kuusamon kuulacup-kisaan ja omistaa kisan elinalle. no, toisin kävi. keräystä jatkettiin helmikuulle ja oma seura järjesti salikisat. mutta hei - käykääpäs ulkomaisten lehmien sijasta laittamassa joulukorttirahat kotimaiselle syöpätutkimukselle!

en ihan tarkkaan muista missä mielentilassa heitin ilmon sisään, mutta läksin tapani mukaan soitellen sotaan. lajina yhden käden työntö (eli rinnalta yläasentoon) ja kuulakokona 16kg. h-hetken lähestyessä mietin josko sittenkin vaihtaisin pienempään kuugeliin ja ottaisin kisan kunnon hikireeninä, mutta lopulta päätin että olkoon vuoden kuntotesti. vuosi sitten keltainen kuula nousi noin pari kertaa per käsi ja nyt oli sentään yksi kymmenminuuttinen kokeilu alla (tahdilla 6/min eli tooooosi verkkaan). ihan kuin juoksussakin on kuulan kanssa lähtövauhti tosi tärkeä. koko homman voi pilata sillä jos lähtee porukan peesissä huitomaan.

viikkoa ennen kisaa juoksin paloheinässä sen neljä ja puoli tuntia ja siinä lähipäivinä tein vielä pari rankahkoa kuulareeniä. varsinainen älyntuike oli perjantaina kaverin kanssa kokeilla montako tempausta tulee 4 minuutissa - tuloksena molemmissa kämmenissä mojovat rakot (jotka sitten sunnuntain reeneissä aukesivat mojoviksi palkeenkieliksi). no, fiksuna tyttönä ajattelin, että kämmenillä ei juosta eikä työntö rasita kämmennahkaa. firman pikkujouluissa tarjottu ruoka ja aikainen kotiinlähtö onneksi pelastivat maratonin.

mutta keskiviikkona oli aivan räjähtänyt olo ja loppuviikko oli pakko keskittyä syömiseen ja lepoon. tässä kukan kirjoittama mainio juttu kisaan valmistautumisesta, treenaamisesta ja aloitusvauhdista, mikä pätee sekä kuula- että jäniskoiramaailmaan. kuulakisan suoritusaika on 10min eli melkein kuin cooper-testi. reeneissä voi huoleti vetää ns reeniöverit jos sitten osaa levätä jälkeenpäin. mutta ennen kisaa on syytä höllätä, kasvattaa kisanälkää ja ehkä pikkasen käydä kokeilemassa, mutta vain pikkasen. isot kokeilut on yleensä haitallisia (yksi tuttu reenasi ekalle maratonilleen ja päätti mennä viikkoa aiemmin reeni-42km että tietää jaksaisiko maaliin itse kisassa). kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa että jos on raatona viivalla, voi kisasta muodostua henkilökohtainen kärsimysnäytelmä. mutta on niitä ihmeparantumisiakin koettu.

kuva: tuomo tenhunen

noniin takaisin aiheeseen eli kisaan. kun sitten ennen omaa starttiani mankkasin kuulan kahvaa, se tuntui aivan uskomattoman painavalta. tuskin jaksoin lattialta nostaa. olin aika lailla heittämässä pyyhettä kehään ja poikkeuksellisen epävarma koko tekemisestä. jalatkin tuntuivat heikoilta. starttikomennon jälkeen keskityin kelloon ja 8/min tahtiin ja kummallista kyllä, kuula nousi ongelmitta. olin asettanut 80 toiston tavoitteen, enkä uskonut edes pääseväni siihen. mutta kahden minuutin päässä naksahti. "tää kisa on elinalle. jos joku polkee kuntopyörää sairaalahuoneessa tippaletkun kanssa niin voin minäkin edes yrittää". vasen käsi, joka on teknisesti paljon heikompi, kesti melkein 5 minuuttia (joku 42 toistoa) ja oikea käsi sitten loppuun asti. toistoja tuli 95 ja suorituksen yhteenlaskettu kilomäärä oli tuo otsikon 1520kg. 15 enemmän kuin hurjimmissakaan kuvitelmissa! oujee, tästä on hyvä jatkaa!

seuraavina päivinä kävin lihaskipujen muodossa koko kropan lävitse. sunnuntaiaamuna pohkeet ja etureidet. sunnuntai-iltana olkapäät, vatsa ja ojentajat. maanantaina oli vuorossa ahteri. ja vain kymmenen minuutin tähden. mutta ei turhaan, koska se meni elinalle.

ja käykääs vielä katsomassa meidän seuran upea video kahvakuulaurheilusta.