perjantai 13. helmikuuta 2015

hetken häpeä, ikuinen gloria

tuon otsikon alle mahtuu kaksi viikon tapahtumaa, nimittäin väitöksen 10-vuotispäivä ja icebug winter run.



väitöstilaisuuteni pidettiin oikeuslääketieteen laitoksella ja meinasin myöhästyä, kun parkkipaikalle kurvatessani jouduin antamaan tilaa tsunamiuhrien autosaattueelle. onneksi laitoksen lippu ei ollut puolitangossa ;) hetken häpeä, ikuinen gloria niin kuin väitöksestä tavataan sanoa. tai ehkä nykyään voisi sanoa että ojasta allikkoon.

perjantaina oli hupia tiedossa: baba lybeck oli kutsunut #teamelinajouhkin icebug winterrun-tapahtumaan. puolet osallistumismaksuta meni elinan keräykseen. olin jo jokin aika sitten uhonnut sosiaalisessa mediassa tuxu-asun jälleennäkemistä ja innolla kaivoin pinkkiä asua esiin. #fiftyshadesofpink.

kisa oli kiva, pirteä ja taidolla toteutettu. nimensä mukaisesti nastakenkää tarvittiin. kolme 3,33km lenksua stadikan ympäristössä kulki osin huoltamatonta tietä. mutta reitillä oli myös hiekoitettua asvalttia ja sisäinen roopeankkani itki kun nastat rapisivat alustaan.

viime aikoina olen juossut kahdenlaisia kymppejä: maratonin ensimmäisiä (muista mennä rauhallisesti, ettei loppumatkasta piiputa) ja maratonin viimeisiä (enää kymppi jäljellä, älä luovuta) ja jonkin aikaa startin jälkeen meni siinä että ymmärsin ettei tässä tarvitse säästellä. tulossa oli myös ainoa kympin aika herraties kuinka pitkälle aikavälille ja päätin että yli tunnin aikaa en ota. siinä ainoa nopea lihassoluni alkoi huhuilemaan josko joku uinuva kaveri löytyisi. itse asiassa ohittelin ihan mukavasti porukkaa ja kun viimeisessä lumisessa alamäessä joku meni ohitseni, sisuunnuin ja lisäsin vauhtia pykälän (prkl minua ohiteta). loppuaika 56.35 oli ihan hyvä huomioon ottaen sen, että edellinen vk-lenkki on juostu viime vuosikymmenellä ja lasit olivat koko matkan huurussa. ja alamäkijuoksutekniikka olematon.

lisäksi myöhemmin tuli tieto, että olin asukilpailun naisten sarjan voittaja ja palkinnoksi saan hakea nastarit (pinkit icebugit - jee!) hetken häpeä, ikuinen gloria!

Ice Bug Winter Run:ssa oli toista kymmentä tuttua juoksemassa, mutta vain yksi pysähtyi kuvattavaksi. sudelle kiitos kuvasta!


tässä tyttöjen kesken poseerataan ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti