käväsin pääsiäislauantaina taas juoksukilpailussa. tai hölkkätapahtumassa, miten sen nyt ottaa. joskus sitä starttaa hölkkätapahtumassa ja huomaakin yhtäkkiä olevansa juoksukilpailussa ;) ja joskus valitettavasti toisinpäin - tällöin omista kyvyistä on ollut epärealistinen kuva suhteessa vastustajaan ja loppu on nolo ja katkera. itse asiassa ylpeys estää minua kilpailemasta ennen kuin vastustajan kyvyistä on muodostunut jonkinmoinen käsitys ja olen suhteellisen varma voitostani. jos tunnen, että minulla ei ole paukkuja voittoon, jätän kilpailemisen sikseen.
tunnustan: kateus on myös tuttu.
A. miikka, jonka vuonna 2002 ohitin hassenmaratonilla kaksi kertaa per kisa, rupesi takomaan kovempia aikoja kuin minä. vuoden se harmitti. nykyään miikka ohittaa minut hassenmaratonilla kaksi kertaa per kisa, enkä ole vuosiin viitsinyt asiaa murehtia. miikka juoksee omassa sarjassaan.
B. ritva, joka aloitti maratonit noin kymmenen vuotta myöhemmin kuin minä. ritva hurautti määrässä aika nopeasti ohitse ja järestään kovemmilla ajoilla. se harmitti. no nyt on ritva niin kaukana horisontissa, että minulla ei ole mitään syytä olla kateellinen. ritva juoksee omassa sarjassaan
ahneus: no nyt päästiin asiaan.
juhan sanoja lainaten: "299 on parempi kuin 298". eli aina mahtuu suunnitelmiin seuraava, ja seuraava ja sitä seuraava.
averian maraton oli upeasti järjestetty, maisemat oli upeat, mäkeä riitti joka lähtöön ja ilma oli aurinkoinen ja lämmin. kiitokset olkkalan kiri ja priimusmoottori pasi moisander!
kun aloitin juoksu-urani olin nuori, nätti, naimaton ja nopea. nyt, kun en ole enää mitään niistä, niin yritän hauskuuttaa kanssajuoksijoita, katsojia ja huoltojoukkoja teemapukeutumisella. pääsiäisjuoksut juostaan aina pupunkorvien kanssa. tällä kertaa oli takana myös hännäntupsukka (kiitos janne rantamara 2012) ja hefnerin tyyliin verkkosukkahousut, jotka kutittivat sietämättömästi koko matkan. vaikka jäniksenä juoksinkin, aikatavoitetta en laittanut. vielä puolimatkassa olin 4.40 tahdissa, mutta mäet veivät voiton ja lopputulema oli häntäkarvan alta 4.44.
väli 20-30km oli henkisesti kaikkein raskain, sillä molemmat tällä pätkällä olevat juoma-asemat olivat kylmiä, ts miehittämättömiä. en nähnyt ristin sielua paitsi takanani tulleen liisan huoltoauton pörräämisen ohitseni säännöllisin väliajoin. katse tienlaitaan suunnattuna odottelin kilometrimerkintöjen kertymistä. tämä pätkä taisi olla nousuvoittoisin. lopulta reitin korkein kohta saavutettiin 30km hujakoilla ja palkkiona tuli pitkä ihana palauttava alamäki. hymiö 32km merkin kohdalla nauratti, on se kumma miten pienikin asia voi piristää. vähän ennen 34km huoltopaikkaa löysin maasta euron - eli juoksemallakin voi tienata. loppumatkan pari alamäkeä olivat niin jyrkkiä ettei uskaltanut päästellä, lisäksi polvissa tuntui jokaikinen jysäys. mutta niin se tämäkin matka tuli tehtyä.
kisatoimistoon päästyäni nuorimies kysyi "miten saat aikasi kulumaan, mitä ajattelet matkalla?". jaa-a. ehkä vain jätän aivoni narikkaan enkä ajattele mitään. ihailen sinivuokkoja ja sitruunaperhosia. etsin kiuruja taivaalta ja töyhtöhyyppiä pellolta. haravoin katseellani tienlaitaa josko tulisi uusi kilometrimerkintä näköpiiriin. ihailen vihtiläistä mäkimaisemaa. ensi vuotta odotellessa :)
pääsiäisjänis alkumatkasta
pääsiäisjänis ja vaikea valinta: mehua vai vettä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti