tiistai 23. syyskuuta 2014

rusakointia pitkin poikin espoota

viikonloppuna juostiin espoon rantamaraton ja olin taasjäniksenä eli rusakoimassa. alkuun aikaryhmän piti olla 4.45 tavoitteella, mutta erinäisten sattumusten takia pääsin tuttuun 5.00 porukkaan.

rantamaratonia juostiin seitsemättä kertaa ja olen niistä jokaikisen juossut. tämä puolestaan tekee ns. putki-ilmiön eli osallistumisputkea ei saa katkaista ja luo paineita. tämä oli kolmatta kertaa kun espoossa oli jäniksiä ja myös kolmas rusakointikeikka siellä minulle. espoon rusakointi on huomattavan paljon vaikeampaa kuin helsinki cityn jänistys, koska maasto on mäkinen ja absoluuttinen tasavauhti on sula mahdottomuus. lisäksi ensimmäinen puolikas on maastollisesti raskaampi kuin jälkimmäinen. useimmat viiden tunnin rusakkojunaan hypänneet tipahtavat kyydistä puolivälin kieppeillä kivenlahden näännyttävien nousujen väsyttäminä. mutta kolmenkympin kohdalla rusakkojuna uusia kyytiläisiä löytää selkä edellä vastaantulevista. tässä salaisuus, miten jänis saa pidettyä tasavauhdin. jos edellinen kilometri on mennyt liian kovaa, seuraavalla kilometrillä kävellään mäkiä enemmän. tai juodaan kauemmin. ja loppuaika, se oli 4.59.46 bruttona ja 4.58.54 nettona. muistaakseni vuoden toinen palindromitulos.



itse asiassa yksi rusakoinnin parhaista fiilareista tulee siitä, että kun edessäolevalle väsähtäneelle selälle tarjoaa glukoosinappia ja juttelee hetken aikaa, väsähtänyt virkoaa ja kirmaa karkuun. yleensä nämä sitten odottavat maalissa kiitosten kera.



niin kuin espoossa yleensä (toissavuotta lukuunottamatta) oli lämmin ja aurinkoinen keli. olin hihattomalla ja lyhyellä hameella liikkeellä. alkujumpassa näin pari #teamelinajouhkilaista ja tietysti siinä oli yhteiskuvan paikka. pinkkiä naisenergiaa! matkan varrella näky muutamia keskenjättäneitä ja suvisaaristoa ohittaessamme näkyi medi-heli. kolmenkympin tolpan kohdalla olikin reitti tukittuna ambulanssilla ja elvytystiimi oli työn touhussa. maalissa kuulin, että hän selviytyi (viime vuonna vastaavanlainen tilanne oli 35km kohdalla). syyskesän kisat on petollisia, sitä ei uskalla pukeutua riittävän kevyesti eikä muista kiinnittää huomiota nesteytykseen. aikuisten oikeesti, startissa näin monet tuulipuvunhousut, vaikka lämpöä oli yli viisitoista astetta!

kesä taisi loppua tuohon viikonloppuun. tänään, siis seuraavana tiistaina, oli aamulla kolme astetta lämmintä ja piti jo kaivaa sormikkaat ja jotain korvien suojaksi.

maanantai 15. syyskuuta 2014

tukka takana, elämä edessä

joskus elämä läpsii avokämmenellä pitkin poskia. silloin sitä keskittyy hoitamaan vain olennaisen eikä bloggaa, vaikka olisi käynyt kuinka jännissä ja kivoissa kisoissa. vähän aikaa sitten luin blogitekstin supernaisesta ja kalikka kalahti heti. omaan nilkkaan. vaikka sekä blogi- että somepäivitykseni ovat jonkinasteista supernaisen paistattelua, älkää luulko että minulla olisi elämän korttipakka hallussa. miksi ikävistä asioista pitäisi julkisesti narista?



ja sitten asiaan eli niihin jänniin ja kivoihin kisoihin. syyskuun ensimmäisenä lauantaina kävin Hyvinkäällä nostamassa kuulaa suomi-cupin kolmannessa osakilpailussa, mikä samalla oli pohjoismaiden yhteiskilpailu. tyttäreni rippijuhlia vietettiin seuraavana päivänä ja olin valmistelujen puolivälissä. huonosti nukutun yön jälkeen ajaessani sumussa kohti hyvinkäätä mietin ihan vakavasti että miksi. kun olisi parempaakin tekemistä.

tyttäreni, tuo sanan säilän mestari, oli kerran kommentoinut "miten kehtaat nolata itsesi julkisesti kun ei ole toivoakaan että pärjäisit" (juoksupiireissä tuota kutsutaan numerolapun raiskaamiseksi). juuri tuolla fiiliksellä kävelin lavalle. lopulta olin itse tulokseen (69 yhden käden rinnalleveto-työntöä) tyytyväinen, sillä jaksoin (ja kehtasin) koko sen koko kymmenminuuttisen. ja suorituksen jälkeen kerkesin hyvin jatkamaan piirakoiden paistelua. illalla pöytähopeita kiillottaessani muistelin edellistä kiillotuskertaa vähän yli 15 vuotta sitten. silloin valmisteltiin ristiäisiä. niin se aika rientää, enkä mitään pysyvää ole saanut aikaseksi.

seuraavalla viikolla päätin pitää lomaa kuulan nostelusta ja keskittyä juoksenteluun. hasse nimittäin järjesti keskelläviikkoa-päivämaratooneja ja aiheutti sillä jonkinasteista myrskyä vesilasissa. minulle riitti kolme kisaa, sillä koin jonkinasteista flunssaista oloa ja nukuin huonosti koko viikon. vaikka kelit olivat suosiolliset, se on aika yksinäistä mennä 4-5 osallistujan maratonilla....

tukka takana, elämä edessä

perjantai 5. syyskuuta 2014

SB

vaikka juoksuissa hyvän ajan tekeminen ei olekaan the juttu, silti kauden parhaat ja huonoimmat tulee noteerattua.

SB season's best
SW season's worst
PB personal best
PW personal worst.

PB (3.08) on 20 vuotta vanha. se on kotoisin ajalta kun olin nuori, nätti, nopea ja naimaton. enää en ole kuin nätti ;)

PW samoin kuin SW tehdään vuosittain Helsinki City Marathonin 5.30 jäniksenä. itse asiassa tuon olen ylittänyt vaarojen ultran maratonin väliaikana, jonka johdosta minua ei päästetty toiselle kierrokselle. mutta sitä ei lasketa koska silloin tuli DNF (did not finish).

SB sitten vaihtelee. määrän kasvaessa ajat huononevat, se on vissi. SB 4.08 saavutin joulukuun viimeisenä päivänä 2011 ja odotukset kauden 2012 kanssa olivat valtavat. kunnes tuli lumitalvi ja plantaarifaskiitti ja keikka kusi siihen. syksyllä vantaalla tosin ylsin tulokseen 4.13. seuraava kausi lähti aika lupaavasti käyntiin ja kesäkuun alussa alitin 4.30 (4.25.xx), mutta kyykkäsin kesällä takalistoni niin jumiin, että kärsin siitä vielä jouluna. kuluva kausi oli onneksi vähäluminen ja 4.30 alittui jo huhtikuussa. kuuman kesäkauden takia tulokset kuitenkin olivat lähempänä viittä tuntia.

ilmojen viiletessä sitten askel alkoi löytämään uomilleen. edellisen postauksen masokistin mini kulki jo aikaan 4.35 ja seuraavana viikonloppuna tuli paloheinässä SB 4.18.



aamu oli viileä (vain miikalla ja sepellä on lyhyet hihat) ja pari ensimmäistä kierrosta piti ottaa kovemmalla tempolla että ei olisi tullut vilu. tiesin olevani kamikaze-vauhdissa ja sitten puolikkaan jälkeen päätin etten hidasta ennen kuin on pakko. tätä myös edesauttoi peesissä juokseva mieshenkilö. toinen puolikas kulki pari minuuttia hitaammin, mutta saavuin maaliin ihan hyvissä voimissa.

maanantai 1. syyskuuta 2014

masokismia mahan täydeltä

Järjestyksessään ties kuinka mones Masokistin Unelma 100 km juoksu juostiin Helsingin Paloheinässä lauantaina 23.8. Tapahtuman järjesti masokismin ja huuhaan erikoisyhdistys Peräkylän Ponnistus.

hienoa kuulua yllämainittuun seuraan. aamu alkoi jo kukonlaulun aikaan reitin merkkauksella. sitten masokistien lähdettyä liikkeelle ajoin nollakierrokset ja ensimmäisen varsinaisen kierroksen etujoukkona villarilla. varmistuttuani, että kärki kykenee seuraamaan reittimerkintöjä, siirryin pariksi tunniksi huoltopöydän taakse. viimevuotisesta reitti oli muuttunut tunnelityömaan takia kokonaan ja siirtynyt paloheinän mäen eteläpuolelle. vanha reittihän kiersi mäen.



kun masokistit olivat taittaneet taivalta pari tuntia, siirryin itse radalle toimitsija-minin eli standardi maratonin merkeissä. maratoonareitakin oli saapunut paikalle kelpo määrä eli kaikki lähiseudun keräilijätuttavat.

puolilta päivin ropsahti sadekuuro, joka kasteli ja kylmensi, mutta auringon palatessa taivaalle keli lämpeni. reitti oli nopea ja tein kesäkauden ennätystuloksen 4.35 ja rapiat. jäähallilla ei ollut yhtään naisten suihkua, joten suoritin pikaisen sanitoinnin vessassa ja siirryin takaisin huoltotiskin taakse nauttimaan kaksin käsin huoltopöydän annista. hyvinkään stopparin käryttämä makkara maistui. naula-klubin tähtisilmän tarjoamasta absintista osasin jo vanhasta muistista kieltäytyä, mutta hunajaviinin lämmitti teen seassa.

masokistien niskaan pyyhkäisihe toinen, vähän pidempikestoinen sadekuuro ja keskityin pitämään porukan radalla. jos joka kierroksella kupeksii huoltopöydän ääressä minuutin ja kierroksia on 51, jokainen ymmärtää mitä se tekee loppuajalle. huoltopöytäkäyntiä voidaankin verrata vessakäyntiin: "tulos ja ulos", ei sinne jäädä seurustelemaan. nimimerkki kokemusta riittää.

sateen jälkeen paistoi taas aurinko ja hiljalleen porukkaa alkoi saapumaan maaliin. masokistin unelma sai uuden fakiirin (paula, viisi maaliinpäästyä kisaa) ja toisen fakiirin tammenlehvillä (A-P, kymmenen maaliinjuostua kisaa). tässä huikon kuriiri on erinomaisesti tallentanut juoksun tunnelmaa.

tämän viikon anna-lehdessä on kertomus nooran kisasta. jännityksellä odotan, josko mammutin autoveto-kuvat (rautakangilla sauvoen, tottakai) olisivat päässeet mukaan.

tässä vanhan blogini vuodatus oman fakiirintittelin saavuttamisesta. serveri on aikojen saatossa hävittänyt kirjoitukseen liittyvät kuvat.