rantamaratonia juostiin seitsemättä kertaa ja olen niistä jokaikisen juossut. tämä puolestaan tekee ns. putki-ilmiön eli osallistumisputkea ei saa katkaista ja luo paineita. tämä oli kolmatta kertaa kun espoossa oli jäniksiä ja myös kolmas rusakointikeikka siellä minulle. espoon rusakointi on huomattavan paljon vaikeampaa kuin helsinki cityn jänistys, koska maasto on mäkinen ja absoluuttinen tasavauhti on sula mahdottomuus. lisäksi ensimmäinen puolikas on maastollisesti raskaampi kuin jälkimmäinen. useimmat viiden tunnin rusakkojunaan hypänneet tipahtavat kyydistä puolivälin kieppeillä kivenlahden näännyttävien nousujen väsyttäminä. mutta kolmenkympin kohdalla rusakkojuna uusia kyytiläisiä löytää selkä edellä vastaantulevista. tässä salaisuus, miten jänis saa pidettyä tasavauhdin. jos edellinen kilometri on mennyt liian kovaa, seuraavalla kilometrillä kävellään mäkiä enemmän. tai juodaan kauemmin. ja loppuaika, se oli 4.59.46 bruttona ja 4.58.54 nettona. muistaakseni vuoden toinen palindromitulos.
itse asiassa yksi rusakoinnin parhaista fiilareista tulee siitä, että kun edessäolevalle väsähtäneelle selälle tarjoaa glukoosinappia ja juttelee hetken aikaa, väsähtänyt virkoaa ja kirmaa karkuun. yleensä nämä sitten odottavat maalissa kiitosten kera.
niin kuin espoossa yleensä (toissavuotta lukuunottamatta) oli lämmin ja aurinkoinen keli. olin hihattomalla ja lyhyellä hameella liikkeellä. alkujumpassa näin pari #teamelinajouhkilaista ja tietysti siinä oli yhteiskuvan paikka. pinkkiä naisenergiaa! matkan varrella näky muutamia keskenjättäneitä ja suvisaaristoa ohittaessamme näkyi medi-heli. kolmenkympin tolpan kohdalla olikin reitti tukittuna ambulanssilla ja elvytystiimi oli työn touhussa. maalissa kuulin, että hän selviytyi (viime vuonna vastaavanlainen tilanne oli 35km kohdalla). syyskesän kisat on petollisia, sitä ei uskalla pukeutua riittävän kevyesti eikä muista kiinnittää huomiota nesteytykseen. aikuisten oikeesti, startissa näin monet tuulipuvunhousut, vaikka lämpöä oli yli viisitoista astetta!
kesä taisi loppua tuohon viikonloppuun. tänään, siis seuraavana tiistaina, oli aamulla kolme astetta lämmintä ja piti jo kaivaa sormikkaat ja jotain korvien suojaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti