syyskuun viimeisenä viikonloppuna justiin pohjoisrannassa hassen lohdutusmaratooni. mikä ihmeen lohdutus?
vuonna keppi ja keihäs, jolloin hassensarja alkoi, pohjoisrannassa saivat lohduttautua ne, jotka eivät päässeet berliinin maratonille. viikonlopusta on joskus lipsuttu, jos vaikka kullervo-maraton joutsenossa olisi osunut samalle päivälle, mutta nyt phm- ja tkr-maratonien myötä ei tarvitse surra vaikka samana päivänä olisikin kaksi tapahtumaa eri puolilla maata.
kisapaikalle saapuminen tapahtui surkeasti, sillä olin juuri saanut pysäköintisakon. pitänee autoon varata viiden metrin mittanauha että suojatien reunan osaa arvioida oikein. kyllä taas sattui huono tuuri. onneksi ei sentään peruutuspeiliä sutattu.
keli oli loistava, tosin tuulinen ja onneksi arvoin päälleni kevyemmän vaatekerran. alkumatka lähti rapsakasti käyntiin ja kolme ensimmäistä kierrosta meni ennätysvauhdissa. sen jälkeen alkoivat jalat pettämään alta - hermotus etureisiin pätki ajoittain. pelottavaa. varsinkin hakaniemensillan siinä jyrkemmässä päässä. pari kertaa oli tuuskahtaa turvalleni.
sinnikkyydellä sekin matka taitettiin ja tulos oli kauden toiseksi paras. lohduttavaa.
valitettavasti minkään sortin kuvamateriaalia ei ole liitettäväksi, edes sakkolapusta.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti