vain kymmenen minuutin tähden

viime viikonloppuna tein elämysmatkan ouluun kahvakuulan long cycle sm-kisoihin. siis ihan totta - ouluun asti vain kymmenminuuttisen takia. long cycle tarkoittaa rinnallevedon ja työnnön yhdistelmää ja suoritusaika on 10min. naiset kisaavat yksi käsi kerrallaan (yhdellä kädenvaihdolla) ja miehet kahdella kädellä. tekniikka on tässä tärkeä ja tällaisessa arvokisassa on jokaisella kilpailijalla kaksi tuomaria. oulussa kisalavoja oli kuusi, eli vain kuusi kilpailijaa pystyi tekemään suoritusta yhtäaikaisesti. lisäksi sarjoja oli painoluokan ja kuulanpainon mukaisesti. naisilla kuulakoot olivat 16, 20 ja 24kg ja miehillä 2x24 ja 2x36kg. vertailun vuoksi: yhdellä 36-kilosella saan maastavetoja tehtyä, heilautukset ovat vielä utopiaa.

 

kisaan valmistautuminen kulki malliin "per*e edellä puuhun sanoi mummo lumessa". maanantaina heilutin toisesta kämmenestä nahat rullalle ja keskiviikkona viimeistelin kisakunnon juoksemalla maratonin pohjoisrannassa.

olen huono matkustamaan. edellisen kerran läksin heinäkuussa kehä III:n ulkopuolelle maratonia varten, silloin kyseessä oli emmin polttarimaraton nokialla. nyt läksin hakemaan totaalista irtiottoa ja elämysmatkaa. menomatka sujui onnibussilla. bussi oli Helsingistä lähtiessä tupaten täynnä ja linja-autossa oli todellakin tunnelmaa. lapasen aloitussilmukat loin kiasmalla vähän ennen bussin lähtöä. ensimmäisen kämmenosan sain valmiiksi neljän tunnin päästä Jyväskylässä ja toisen kahdeksan tunnin päästä kun lähestyttiin oulua. peukalot jätin suosiolla seuraavaan päivään, sillä rupesi jo hämärtymään. onnibussi oli harmillisesti puolisen tuntia myöhässä.

yövyin kisahotellissa Scandicissa. löysin hotellille telkkänä vieraassa pimeässä kaupungissa ilman karttaa (pitäisi kai kokeilla joskus suunnistusta) ja iltapalan löysin viereisestä S-marketista. aamiainen piti syödä ennen punnituksia ja viksuna tyttönä otinkin sitten vielä aamiaispöydästä taskuun lisäevästä. ahneella on tunnettu loppu, sillä ennekuin oli ehtinyt hotellihuoneeseen takaisin oli jo toinen kananmuna hajonnut taskuun. alitin painorajan neljällä kilolla - toukokuussa aloitettu sokerilakko on tuottanut tulosta!

nostin ensimmäisessä erässä. meidät viisi kilpailijaa marssitettiin rivissä lavojen taakse. ennen start-komentoa syke oli reilusti vk-alueella ja ensimmäinen muistikuva on kuuluttajan kommentista "kolme minuuttia täynnä". pian tämän jälkeen vasen käsi kieltäytyi yhteistoiminnasta ja sain pari hylsyä koska työnnön sijaan punnersin kuulan ylös. neljän minuutin kohdalla vaihdoin suosiolla kättä ja jatkoin oikealla loput 6 minuuttia. etukäteen uumoilin 80 toiston tulosta, mutta noiden hylsyjen ja miettimistaukojen takia tulos oli 75 (ja neljäs sija). tästä olikin hyvä siirtyä katsomoon arvioimaan toisten suorituksia. kuulaseurani oikeat nostajat tekivät hienonnäköisiä suorituksia ja mitaleja ropisi ;)

 Kuvaaja: Satu Keränen

paluumatkan tein istumapaikalla yöjunassa kun tuttava tarjosi lippua. viksuna säästin toisen hotelliyöpymisen rahat ja säästyin kahdeksan tunnin onnibussimatkalta. valitettavasti juna lähti oulusta vasta 23.38 ja aseman puupenkillä puolikoomassa odottaminen oli tuskaa. onneksi mukana oli makuualusta mille poskensa kallistaa. junamatkan pelasti makuupussi, minne pystyi kääriytymään ja silmien ympärille kiedottu buffi, joka pimensi näkökentän. matkan jälkeinen kooma kestikin sitten keskiviikolle asti....

"päivääkään en vaihtaisi pois"