liikahduksia joulupatjalta

nyt oli hyvä joulu. lumi tuli aatoksi, joulusapuskat loppuivat riittävän ajoissa ja muutenkin oli mielekästä tekemistä. pari upeiden maisemien maratonia ja a-luokan keräilijän titteli.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

ensimmäisen lahjan tosin sain jo ennen joulua kun keksin kokeilla tempauksessa allemenoa. 18-kiloinen nousi ihan nätisti. tästä tosin sitten innostuin tutulla seurauksella eli paikat jumissa ja kädet hajalla. ja joulun myötä on kasikilosellekin löytynyt funktio. kesämökin harvennushakkuiden tuotos ei olisi muuten pysynyt pystyssä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

joulupäivänä pelattiin tkr-maratonia paloheinässä. paikalla meitä oli kalevi, jupe, Anders, raimo ja minä. päivä oli tuulinen (vaikkakin kirkas) ja lähdössä oli jotain 7 pakkasastetta. päällä oli villahousut talvirikoiden alla ja kaksi craftia ja liivi. ilman lämmettyä puoliltapäivin tämä oli aivan liikaa, mutta en sitten viitsinyt viieisillä kierroksilla ruveta riisumaankaan. tämä oli minulle vuoden #52, mikä oikeutti a-luokan keräilijän titteliin. tulos 4.39.xx ei sekään ollut mikään ihan luvattoman surkea sille kelille. aurinko nousi neljännellä kierroksella ja maisemat olivat mahtavat.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

ja vanhaan malliin kerta kiellon päälle. lauantaina 27.12 pelattiin paloheinässä taas maratonia. tällä kertaa tkr-projektin t eli tage sai tavoitteensa vuoden #100 (a+-luokan keräilijä) täyteen. lahjaksi oli hommattu vuohi jonnekin Afrikkaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

joulupäivästä viisastuneena olin kevyemmin puettuna. yksi crafti ja t-paita takin alla, kevyemmät rikoot ja caprit alle. jonkin ennusteen mukaan ilman piti lämmetä päivän mittaan mutta se mihinkään lämmennyt, pikemminkin kylmeni. pakko oli lähteä tuulispäänä hakemaan kroppaan lämpöä ja pakko oli jatkaa loppuun asti että lämpö pysyisi. huoltopaikalla oli lisävaatetta, mutta tarve ei ollut niin mahdoton että olisi viitsinyt pukemisen takia pysähtyä. viimeisellä kympillä ei polvet enää kunnolla taipuneet ja vauhti hieman hidastui, mutta tuloksena oli ylläripylläri vuoden kolmanneksi paras tulos 4.23.23. sekunti olisi pitänyt hidastella niin olisi tullut palindromi. maisemat olivat jälleen kerran upeat.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

tagella oli vielä kymppi jäljellä kun tulin maaliin, mutta suostui pysähtymään yhteiskuvan verran.

Hyvää joulua 2014!

varoitus: tämä on lainattua

***
Joulupatja o mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ole itte tehty vaa myyjäisist ostettu tai jonku ahkeran jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onki sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojennella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine, parilline taik perheline - joulupatja o joustava ratkaisu. Ku siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe.

-Heli Laaksonen

vuoden #51

vähiin käy ennen kuin loppuu. loppuvuodesta asetin tavoitteeksi 52 maratonia tälle vuodelle(maratonkeräilijän A-luokka) ja kuinka ollakaan, se näyttää toteutuvan. hienoa, että on lajeja joissa ei tarvita lahjakkuutta vaan sisullakin pärjää. ja että jokainen juoksu on uusi ennätys. siis määräennätys.

eletään vuoden pimeimpiä aikoja ja aamukuuden herätys tökki. ilokseni huomasin paloheinän startissa timån, ja päätin iskeytyä peesiin ainakin osaksi matkaa. timå harjoitteli juoksu-kävely taktiikkaa ultria varten ja muistuihe mieleeni että voisi minullekin tehdä hyvää. oslon bislettissä vuonna 2006 läksin kyseisellä taktiikalla, aina 25min juoksua ja 5min kävelyä. seurauksella, että kuuden tunnin jälkeen juoksuun lähteminen oli myrkkyä - vasta viiden minuutin jälkeen se sujui kivuttomasti, kunnes taas seuraava kävelypätkä aloitti alusta (seuraavat ultrat olen pääosin juossut ja kävellyt vain ruokailupätkät, huomattavasti kivuttomampaa).

plani oli 13min juoksua ja 2min kävelyä. paitsi että ekan kierroksen jälkeen päätettiin että kävellään aina kierroksen kumpikin kääntöpaikka niin ei tarvi katsoa kelloa. tulos oli kutakuinkin 15min juoksua ja 2min kävelyä. keli oli nollan yläpuolella ja kutakuinkin tyyni ja metsä niin musta kuin vaan voi olla. viidennellä kierroksella alkoi vasta aurinko nousemaan.

juoksupätkät tuli otettua vähän kovemmalla vauhdilla kuin yksin mennessä, kävely palautti jonkin verran. mutta parilla viimeisellä kierroksella oli juoksuun lähtö aivan yhtä vaikeaa kuin bislettistä muistelin. tuli siinä sitten suunniteltua 100+ maratoonarien seuraa, A++, A+ ja A-luokan keräilijöiden paitaa ja kaikenkarvaisia muita reissuja. muisteltiin sorvan kylän pikkasta kappelia ja silleen. timå kun jäi ulos teelle, niin minä etsiskelin pasi kuikkaa. maalissa (4.31.02) tarjosin kostutettua piparia, mistä oheinen kuvamateriaali. se on enää yksi tälle vuodelle!

1520kg elinalle

team elina jouhkin keräys piti loppua lusijan päivänä 13.12 ja alkuun ajattelin osallistua kuusamon kuulacup-kisaan ja omistaa kisan elinalle. no, toisin kävi. keräystä jatkettiin helmikuulle ja oma seura järjesti salikisat. mutta hei - käykääpäs ulkomaisten lehmien sijasta laittamassa joulukorttirahat kotimaiselle syöpätutkimukselle!

en ihan tarkkaan muista missä mielentilassa heitin ilmon sisään, mutta läksin tapani mukaan soitellen sotaan. lajina yhden käden työntö (eli rinnalta yläasentoon) ja kuulakokona 16kg. h-hetken lähestyessä mietin josko sittenkin vaihtaisin pienempään kuugeliin ja ottaisin kisan kunnon hikireeninä, mutta lopulta päätin että olkoon vuoden kuntotesti. vuosi sitten keltainen kuula nousi noin pari kertaa per käsi ja nyt oli sentään yksi kymmenminuuttinen kokeilu alla (tahdilla 6/min eli tooooosi verkkaan). ihan kuin juoksussakin on kuulan kanssa lähtövauhti tosi tärkeä. koko homman voi pilata sillä jos lähtee porukan peesissä huitomaan.

viikkoa ennen kisaa juoksin paloheinässä sen neljä ja puoli tuntia ja siinä lähipäivinä tein vielä pari rankahkoa kuulareeniä. varsinainen älyntuike oli perjantaina kaverin kanssa kokeilla montako tempausta tulee 4 minuutissa - tuloksena molemmissa kämmenissä mojovat rakot (jotka sitten sunnuntain reeneissä aukesivat mojoviksi palkeenkieliksi). no, fiksuna tyttönä ajattelin, että kämmenillä ei juosta eikä työntö rasita kämmennahkaa. firman pikkujouluissa tarjottu ruoka ja aikainen kotiinlähtö onneksi pelastivat maratonin.

mutta keskiviikkona oli aivan räjähtänyt olo ja loppuviikko oli pakko keskittyä syömiseen ja lepoon. tässä kukan kirjoittama mainio juttu kisaan valmistautumisesta, treenaamisesta ja aloitusvauhdista, mikä pätee sekä kuula- että jäniskoiramaailmaan. kuulakisan suoritusaika on 10min eli melkein kuin cooper-testi. reeneissä voi huoleti vetää ns reeniöverit jos sitten osaa levätä jälkeenpäin. mutta ennen kisaa on syytä höllätä, kasvattaa kisanälkää ja ehkä pikkasen käydä kokeilemassa, mutta vain pikkasen. isot kokeilut on yleensä haitallisia (yksi tuttu reenasi ekalle maratonilleen ja päätti mennä viikkoa aiemmin reeni-42km että tietää jaksaisiko maaliin itse kisassa). kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa että jos on raatona viivalla, voi kisasta muodostua henkilökohtainen kärsimysnäytelmä. mutta on niitä ihmeparantumisiakin koettu.

kuva: tuomo tenhunen

noniin takaisin aiheeseen eli kisaan. kun sitten ennen omaa starttiani mankkasin kuulan kahvaa, se tuntui aivan uskomattoman painavalta. tuskin jaksoin lattialta nostaa. olin aika lailla heittämässä pyyhettä kehään ja poikkeuksellisen epävarma koko tekemisestä. jalatkin tuntuivat heikoilta. starttikomennon jälkeen keskityin kelloon ja 8/min tahtiin ja kummallista kyllä, kuula nousi ongelmitta. olin asettanut 80 toiston tavoitteen, enkä uskonut edes pääseväni siihen. mutta kahden minuutin päässä naksahti. "tää kisa on elinalle. jos joku polkee kuntopyörää sairaalahuoneessa tippaletkun kanssa niin voin minäkin edes yrittää". vasen käsi, joka on teknisesti paljon heikompi, kesti melkein 5 minuuttia (joku 42 toistoa) ja oikea käsi sitten loppuun asti. toistoja tuli 95 ja suorituksen yhteenlaskettu kilomäärä oli tuo otsikon 1520kg. 15 enemmän kuin hurjimmissakaan kuvitelmissa! oujee, tästä on hyvä jatkaa!

seuraavina päivinä kävin lihaskipujen muodossa koko kropan lävitse. sunnuntaiaamuna pohkeet ja etureidet. sunnuntai-iltana olkapäät, vatsa ja ojentajat. maanantaina oli vuorossa ahteri. ja vain kymmenen minuutin tähden. mutta ei turhaan, koska se meni elinalle.

ja käykääs vielä katsomassa meidän seuran upea video kahvakuulaurheilusta.

itsenäisyyspäivää eli "pukeudu sinivalkoiseen niin kauan kuin voit"

itsenäisyyspäivän viettoon kuuluu paloheinämaraton. vuosien varrella sitä on nylkitty vaihtelevissa säätiloissa- kaksi vuotta sitten oli pysyvä lumipeite, viime vuonna timakka räntäsade ja tänä vuonna paljas musta maa mitä nyt hiljalleen räntää tihkui (ja suli ennen kuin ehti maahan asti). viimeisinä vuosina olen myös pukeutunut teeman mukaisesti - sinivalkoisiin tottakai. tänä vuonna kannoin lippua mukanani koko matkan ajan (keppi tungettuna rintaliivien selkäosan alle).

nyt en ollut ainoa pukeutuja. jupe perustelee Facebookissa asuvalintaansa näin "Syyskuussa 2014 hävisin Jari Tiimolle Kalevan Kierroksen suunnistuksen, jonka vedonlyönnin panoksena oli juosta maraton voittajan määräämässä asussa. Itsenäisyyspäivänä 2014 oli maksun aika." lisäksi apinasaaren heimopäällikkö alias juuso taivalsi matkan reino-tohveleissa.

oma juoksu meni aika tasavauhtisesti karvan yli neljä ja puoli tuntia eikä lipun keppi hiertänyt selkää. se oli muuten tämän vuoden 50. maraton ja andersin kirjanpidon mukaan 85. paloheinämaraton. siis ensi vuonna tulee juhla-phm!

tässä ollaan unskin kanssa juhlallisesti maalissa. lippu on suunnattu osoittamaan kohti itää.

ja tässä me tytöt eli rinsessa-jupe ja minä. jos vastaavanlainen ilmestys olisi tullut pimeässä metsässä vastaan, olisin totisesti juossut karkuun!

joulukuu 1

marraskuu mennä humpsahti, son joulukuu ny!

marraskuussa jotkut viettivät marrasputkea ts. juoksua joka päivä ja oliko minimi 25min. oma marrasputkeni tyssäsi jo ensimmäisenä päivänä, jolloin olin mammuttimarssin huoltorupeamasta niin räjähtäneessä kunnossa etten viitsinyt edes minimilenkkiä kömpiä. no, muina päivinä tulikin sitten ulkoiltua enemmän tai vähemmän. kilometrejä siunaantui 505 ja maratoneja viisi, aikojen vaihdellessa 4.28.20 ja 4.56.02 välillä.

marraskuun alkuun mahtui myös fb:ssa liikkunut punnerrushaaste, 21 päivän aikana joka päivä aina 5 punnerrusta edellispäivää enemmän alkaen 15 ja loppuen 115 punnerrukseen. päivästä ja vireystilasta riippuen punnertelin määrän täyteen erilaisissa pätkissä ja eri tyyleillä. maratonin jälkeen ns. naisten punnerrukset olivat tuskallisimpia, koska polviin sattui.

marraskuun viimeistä viikonloppua juhlittiin lauantaina paloheinässä maratonilla. kahden tunnin mittainen räntärupeama haittasi näkökykyä ja vähän jopa lipsahteli jalan alla, mutta onneksi viimeisen tunnin aikana suli pois. kalevi oli vähän aikaa sitten juostun #1800 kunniaksi tuonut vihreitä kuulia ja suklaata. juoksu kulkikin (puolentoista viikon maratontauon johdosta?) yllättävän sutjakkaasti, tuli kuukauden paras aika. andersin ottamaan kuvaan mahtuivat kaikki puolenpäivän aikaan maalialueella henganneet. pikkujoulun kunniaksi olin pukeutunut tonttutyttö-asuun ja kulkunen kilisi koko matkan ajan ;)

ventti

otsikko kuvaa kahta asiaa: ensinnäkin tämänhetkistä sijoitustani suomen keräilytilastoissa ja toisinnakin tämänhetkistä olotilaani.

100+ lista löytyy täältä. määrällä 334 olen nyt sijalla 21. listassa kiipeäminen ylöspäin muuttuu yhä vaikeammaksi, silla ohitukset ovat harvemmassa. lisäksi aktiivikerääjiä on enemmän eli ohitettavatkin liikkuvat ylöspäin. viimeisin kisa käytiin keskiviikkona hassen megamaratonilla. unskille kiitos kyydityksistä ja juoksuseurasta. tavoitteena oli liikkua hipi hiljaa eli E24-aloitusvauhtia tavoitellen. 24 tunnin liikkuminen 5h maratonvauhdilla toisi 200km tuloksen, jos koko ajan on liikkeessä. yleensä toisen puolikkaan saldo on heikompi kaikenkarvaisista syitä johtuen. vaikka siis unskin kanssa mentiin hipi hiljaa, niin loppuvaiheessa tuntui että vauhti oli kopi kovaa.

kokonaisen viikon ajan on olo ollut enemmän tai vähemmän väsähtänyt. yleensä pyrin pitämään tilanteen tasapainossa, n 120km juoksua viikossa ja 500km kuukaudessa. yleensä tähän yhtälöön mahtuu pari omaa kuulareeniä per viikko ilman että kuppi keikahtaa. mutta nyt taisi tulla överit. uni maittaa kymmenisen tuntia yössä ja tuntuu että jääkaapissa ei ole riittävästi ruokaa. lenkille ei viitsi lähteä eikä kuula nouse.

taitaa olla ylimenokauden paikka.
ei o pakko laulaa tiptap jos ei taho.

tässä kuva lempimaratonsukastani. merkki on injinji, mikä oli aikanaan badwaterin virallinen kisasukka. tarkkaa käytyjen kisojen määrää en tiedä (100+), mutta vielä kulkee. ainakaan ei hierrä mistään...

melkein kolmannestonnari

marraskuun alku olikin sitten aikamoista mylläkkää. iskuja sateli joka suunnalta niin ettei tiennyt minne päätänsä kääntää. mutta tässä sitä kivempaa raporttia.

31.10-1.11 olin talkoohommissa mammuttimarssissa. hämmensin halloween-yön yli mammutinhäntäkeittoa, ladoin maaliintulleille noutopöytään leipiä ja soin itseni pahoinvoivaksi kaikesta semmoisesta, mikä normiruokavaliooni ei kuulu. yhden uintirastisuorituksen kävin vierestä seuraamassa, muuten vietin ajan lämpimässä ja nelisen tuntia nukuin teltassa lämpimässä makuupussissa. kisaajia oli yli 130 ja vaikuttaakin siltä, että mammuttimarssi on saavuttamassa kulttikilpailun suosion. minua ei saisi millään (edes maratonpisteellä) yötä vasten markään lokamarraskuiseen metsään suunnistamaan. ei jalan eikä fillarilla. mieluiten seuraankin kisaa lämpimässä tulospalvelun tekstaripiippailuita kuunnellen.

ke 5.11 päätin lähteä pohjoisrantaa tallaamaan (#45/2014). minna vietti viimeistä vapaan viikon maratoniaan ja tarjosi huoltopisteellä vihreitä kuulia. virhe oli syödä semmoinen kokonaan, se jymähti todella pahasti mahaan ja aiheutti jopa vatsanväänteitä. tästä lähtien vihreät kuulat ulkoisesti nautittuina, kiitos.

la 8.11 läksin taas pohjoisrantaa tallaamaan. tulos 4.40.22 oli 18 sekuntia parempi kuin keskiviikkona. unskille kiitos matkaseurasta.

la 15.11 ulkoilin #47/2015 paloheinässä. juoksu kulki raskaasti ja syynä oli edellispäivän raskaahko kuulareeni. tai no ei 4.45.10 nyt niin paha ollut kun tasaista vauhtia kulki ja loppua kohden vähän kiihtyi. pekalle kiitos matkaseurasta. vielä viisi olisi jäljellä vuoden tavoitteeseen.

ja tuo otsikon kolmannestonnari - tuo phm oli M/U #333. vielä 1/3 maraton eli rapiat 14km, niin silloin olen todellinen kolmannestonnari.

loppukevennyksenä kuva kesän 2013 anun maratonilta #100 nokialta, missä johanna "tuxu" tukiainen ja uuno UKK turhapuro ovat starttaamassa kisaan.

hassen sadas

hasse juoksi ke 29.10.2014 sadannen maratoninsa megamaratoonilla pohjoisrannassa. siis sadannen tänä vuonna. hasse on tässä lajissa suomen neljäs, kalevin, ritvan ja miikan jälkeen. ja ennen tätä vuotta ei kukaan suomessa ole yltänyt sataan vuosittaiseen maratoniin. kaikenkaikkiaan hassella on nyt kasassa 1137.

maratonkeräilyä kuvataan tkr-projektin sivuilla "Ensin kotiin tulee yksi puutarhatonttu, sitten kirpputorilta löytyy sille kaveri. Jonkin ajan kuluttua piha on täynnä tonttuja. Ihmiset ovat persoja keräilemään asioita, saavutuksia, kokemuksia ja elämyksiä." naulan kantaan. ja asiaan ei-niin-vihkiytyneet ovat persoja arvostelemaan muiden keräilyn kohteita. maratonien keräily on kätevää, jokainen saavutus on vaivan takana ja silti ne menevät pienempään tilaan kuin puutarhatontut ;)

aamu oli kaunis ja aurinkoinen. ainoana haittana oli hemmetin kova tuuli. onneksi ilma oli lämmin, kymmenasteinen. sama tuuli kahdenkymmenen asteen pakkasella on tappava, muistan sen talvelta 2006. tällä kertaa tuuli oli niin kova, että jopa myötätuuli tuntui hieman epämiellyttävältä. ja kunnon puuska horjutti tasapainoa.

meitä oli neljä reipasta maratoonaria ja kaksi vajakkimatkalaista. kuudennelle kierrokselle asti jatkui paiste, ja sitten yhtäkkiä joku veti pilviverhon eteen. muutos oli yhtäkkinen. viimeiset kaksi ja puoli kierrosta oli sateen uhka päällä, mutta onneksi kaikki ehtivät sateen alta pois.

juhlakalu oli hankkinut merihaan pallohallin kahvilaan juhlatarjoilun. ja tuoreesta 100+/2014 jäsenestä saatiin kuva.

hassen on järjestänyt tervasaari-pohjoisranta-akselilla maratonia vuodesta 1997, jolloin hän täytti 50 vuotta. tuo maraton oli hassen 130., eli aika monta kisaa on sen jälkeen tullut tallattua.

ensimmäiset kymmenen vuotta hasse teetti juoksuihinsa mitalit (sorry, blogger ei suostunut laittamaan kuvaa oikein päin). jossain vaiheessa teetettiin isot ja pikku mitalit, vuoden ensimmäisestä sai ison ja seuraavista pienen. sitten jossain vaiheessa kun uusia mitaleja ei enää teetetty, hasse jakoi vanhoja pois. näin monta maratonia olen minäkin pohjoisrannassa tallannut ;) ja monta sen jälkeen ilman mitalia. hassen ja näiden muiden hurjien rinnalla olen vain pikku tekijä, tämä oli minulle vuoden 44.

tärähtänyttä väkeä

viikonloppuna siirrettiin kellot talviaikaan. se on syyspäiväntasauksen jälkeen seuraava masennusetappi matkalla kohti joulua. vuosi vuodelta se tulee yhä aikaisemmin ja illat ovat yhä pimeämpiä. kai se on vaan ikä joka painaa.

hyvä uutinen oli, että sain nukkua tunnin enemmän ennen paloheinän 7.30 starttia. toinen hyvä uutinen oli, että vaikka tuuli oli navakka, se oli etelä-länsi suunnasta eli lämmin. kolmas hyvä uutinen oli, että sääennusteen sade oli ehtinyt vaihtua tipasta pilkkuun. keli oli siis vähintäänkin mukava. paloheinän reitti on sitä paitsi niin suojainen, että kovakaan tuuli ei siellä ns. irrota hermoa.

numeronjaossa bongasin minnan, ja helpotuin ajatuksesta että minulla on seuraa ainakin puoliväliin (jolloin itse väsähdän ja minna aloittaa loppukirin). onneksi minna jatkoi seurustelua loppuun asti, suurkiitos siitä! vauhti oli aika tasainen, alkuun 33 min/kierros ja loppuun 34 min/kierros ja loppuajaksi tuli täpärä 4.30 alitus eli 4.29.44.

kuva on valon puutteen ja sumun takia tärähtänyt. siis tärähtänyttä väkeä liikkeellä. totisesti. päässäni oli tallinnasta ostettu kukkakorvat-panta, joka näkyy heikohkosti pinkin pipon päällä. mutta täytti tehtävänsä loistavasti - eli kirvoitti iloisia hymyjä vastaantulijoilta.

tavoitteista ja tuplista

vihdoin ovat syyslomalaiset palanneet kouluun ja tietokone on vapaa.

vuosi 2014 on suomen maratonkeräilyn historiassa erikoislaatuinen. tage, kalevi ja ritva ovat ottaneet haasteekseen juosta 100 maratonia tämän vuoden aikana. tänään ritvalla ja kalevilla on plakkarissa noin 130 suoritusta. tagella, joka nauttii koko rahan edestä, on vuoden sadas vielä edessä.

mitä tämä tarkoittaa tavalliselle hölkkääjälle? no sitä, että tänä vuonna eivät maratonit suomesta lopu. niinpä minäkin, kun #300 haaste oli turvallisesti historiaa, rupesin laskemaan loppuvuoden viikonloppuja ja suorituksia. tavoite 52 maratonia vuodessa (keräilijän A-luokka) tarkoittaa keskimäärin yhtä kisaa per viikko vuoden ympäri. lyhyellä matikalla laskien siis jokaista vapaata viikonloppua kohden täytyy siis joko juosta keskellä viikkoa tai joku viikko tehdä kaksi suoritusta.

koska lokakuun ensimmäinen viikonloppu kului kuulan varressa oulussa, oli seuraavana viikonloppuna tiedossa tupla. no joo, joillekin tämä ei ole big deal, koska he ovat tehneet sitä vuoden alusta joka viikko. itselleni sen sijaan tämä oli vasta vuoden kolmas (yksi niistä oli kesällä juostu loimaan tripla). jutun juju on olla vetämättä itseään liian piippuun ensimmäisellä maralla, olla hankkimatta liian massiivisia hiertymiä ja energianhukkaa. eli jos kisojen välinen yö kuluu ensimmäisestä kisasta toipuessa, on toisen kisan ennuste heikko. jos ensimmäisen on mennyt maltillisesti, voi toisessa kisassa sitten ilman paineita ottaa löysät irti. toisen kisan ensimmäinen kymppi on yleensä aika tahmea, koska paikat ovat jumissa, mutta juoksu yleensä irtoaa ihan kelvollisesti, jos tankkaa lisää energiaa koko matkan ajan.

viikonlopun ensimmäinen kisa käytiin pohjoisrannassa tuloksella 4.30.xx. ilma oli lämpimähkö ja tuulinen ja liiallisella pukeutumisella vetäisin jonkinasteisen nestehukan. ei ollut pissahätä koko reissun aikana (eikä pitkään sen jälkeenkään). toisella puoliskalla ei vaan kulkenut enkä viitsinyt repiä.

viikonlopun toinen kisa käytiin vantaalla ja edellispäivästä viisastuneena olin kevyemmin pukeutunut. nälkä oli matkassa heti startista lähtien ja banaania sekä geeliä kului joka huoltopisteellä. join koko ajan. kaksi kertaa kävin puskassa eli pasi kuikalla joten nestehukasta ei ollut tällä kertaa vaaraa. kierrosajat olivat 1.05 luokkaa ja neljännen eli viimeisen kierroksen menin nopeammin nettotuloksella 4.19.08 eli jäin alle puoli minuuttia kauden ennätyksestä. massajuoksussa on ihan eri tavalla vetoapuja kuin pohjoisrannassa tai paloheinässä. mikään ei anna loppumatkasta niin boosteria kuin (nuoren! hyväkuntoisennäköisen!) miehen selkä, jonka ohittamiseen täytyy tehdä hieman töitä.

 

 

tässä vantaan maratonmitalien evoluutio.
ylimpänä ensimmäisen vantaa maratonin (1994) mitali. ylsin tulokseen 3.33.xx täydellisellä viimeisen kierroksen sippaamisella. silloisella reitillä kierroksen lopussa oli vesitornin mäki.
toisena on vuoden 2002 mitali.
kolmantena on vuosien 2004-2007 mitalit. vuonna 2006 juoksin myös tuplan. en muita miten lauantain hasse meni, mutta vantaalla aika oli 3.53 tai jotain.
neljäntenä on vuosien 2008-2010 mitalit. vuonna 2011 olin vantaan sijaan kolin ultralla dnf:aamassa.
alimpana on vuosien 2012-2014 mitalit.

vantaan reittiä on muutettu moneen otteeseen ja mielestäni tämä viimeisin on varsin onnistunut. ensimmäisinä vuosina juostiin valkoisenlähteentien pohjoispuolella (mukaanlukien vesitornin mäki). sitten reitti siirtyi kahdeksikon muotoiseksi etelä- ja pohjoispuolen lenkuroiksi ja se mäki jäi pois. välillä juostiin vastakkaiseen suuntaan. nyt urheilupuistolta mennään etelään ja teollisuusalueelle ja sitten takaisin urheilupuistolle ja pohjoiseen. yhtään ison tien ylitystä ei ole eikä muutenkaan hidastavia mutkia. juomapisteitä on kolme, tasaisesti reitillä ja suomen paras kannustusryhmä (kuulemma lenni-kalle teipaleen kodin edessä) jaksaa pitää meteliä alusta loppuun asti.

hasse oli vuoden #41 ja vantaa vuoden #42 eli kymmenen on jäljellä ja vuoden loppuun asti aikaa.

vain kymmenen minuutin tähden

viime viikonloppuna tein elämysmatkan ouluun kahvakuulan long cycle sm-kisoihin. siis ihan totta - ouluun asti vain kymmenminuuttisen takia. long cycle tarkoittaa rinnallevedon ja työnnön yhdistelmää ja suoritusaika on 10min. naiset kisaavat yksi käsi kerrallaan (yhdellä kädenvaihdolla) ja miehet kahdella kädellä. tekniikka on tässä tärkeä ja tällaisessa arvokisassa on jokaisella kilpailijalla kaksi tuomaria. oulussa kisalavoja oli kuusi, eli vain kuusi kilpailijaa pystyi tekemään suoritusta yhtäaikaisesti. lisäksi sarjoja oli painoluokan ja kuulanpainon mukaisesti. naisilla kuulakoot olivat 16, 20 ja 24kg ja miehillä 2x24 ja 2x36kg. vertailun vuoksi: yhdellä 36-kilosella saan maastavetoja tehtyä, heilautukset ovat vielä utopiaa.

 

kisaan valmistautuminen kulki malliin "per*e edellä puuhun sanoi mummo lumessa". maanantaina heilutin toisesta kämmenestä nahat rullalle ja keskiviikkona viimeistelin kisakunnon juoksemalla maratonin pohjoisrannassa.

olen huono matkustamaan. edellisen kerran läksin heinäkuussa kehä III:n ulkopuolelle maratonia varten, silloin kyseessä oli emmin polttarimaraton nokialla. nyt läksin hakemaan totaalista irtiottoa ja elämysmatkaa. menomatka sujui onnibussilla. bussi oli Helsingistä lähtiessä tupaten täynnä ja linja-autossa oli todellakin tunnelmaa. lapasen aloitussilmukat loin kiasmalla vähän ennen bussin lähtöä. ensimmäisen kämmenosan sain valmiiksi neljän tunnin päästä Jyväskylässä ja toisen kahdeksan tunnin päästä kun lähestyttiin oulua. peukalot jätin suosiolla seuraavaan päivään, sillä rupesi jo hämärtymään. onnibussi oli harmillisesti puolisen tuntia myöhässä.

yövyin kisahotellissa Scandicissa. löysin hotellille telkkänä vieraassa pimeässä kaupungissa ilman karttaa (pitäisi kai kokeilla joskus suunnistusta) ja iltapalan löysin viereisestä S-marketista. aamiainen piti syödä ennen punnituksia ja viksuna tyttönä otinkin sitten vielä aamiaispöydästä taskuun lisäevästä. ahneella on tunnettu loppu, sillä ennekuin oli ehtinyt hotellihuoneeseen takaisin oli jo toinen kananmuna hajonnut taskuun. alitin painorajan neljällä kilolla - toukokuussa aloitettu sokerilakko on tuottanut tulosta!

nostin ensimmäisessä erässä. meidät viisi kilpailijaa marssitettiin rivissä lavojen taakse. ennen start-komentoa syke oli reilusti vk-alueella ja ensimmäinen muistikuva on kuuluttajan kommentista "kolme minuuttia täynnä". pian tämän jälkeen vasen käsi kieltäytyi yhteistoiminnasta ja sain pari hylsyä koska työnnön sijaan punnersin kuulan ylös. neljän minuutin kohdalla vaihdoin suosiolla kättä ja jatkoin oikealla loput 6 minuuttia. etukäteen uumoilin 80 toiston tulosta, mutta noiden hylsyjen ja miettimistaukojen takia tulos oli 75 (ja neljäs sija). tästä olikin hyvä siirtyä katsomoon arvioimaan toisten suorituksia. kuulaseurani oikeat nostajat tekivät hienonnäköisiä suorituksia ja mitaleja ropisi ;)

 Kuvaaja: Satu Keränen

paluumatkan tein istumapaikalla yöjunassa kun tuttava tarjosi lippua. viksuna säästin toisen hotelliyöpymisen rahat ja säästyin kahdeksan tunnin onnibussimatkalta. valitettavasti juna lähti oulusta vasta 23.38 ja aseman puupenkillä puolikoomassa odottaminen oli tuskaa. onneksi mukana oli makuualusta mille poskensa kallistaa. junamatkan pelasti makuupussi, minne pystyi kääriytymään ja silmien ympärille kiedottu buffi, joka pimensi näkökentän. matkan jälkeinen kooma kestikin sitten keskiviikolle asti....

"päivääkään en vaihtaisi pois"

 

lohdutusta koko rahan edestä

syyskuun viimeisenä viikonloppuna justiin pohjoisrannassa hassen lohdutusmaratooni. mikä ihmeen lohdutus?

vuonna keppi ja keihäs, jolloin hassensarja alkoi, pohjoisrannassa saivat lohduttautua ne, jotka eivät päässeet berliinin maratonille. viikonlopusta on joskus lipsuttu, jos vaikka kullervo-maraton joutsenossa olisi osunut samalle päivälle, mutta nyt phm- ja tkr-maratonien myötä ei tarvitse surra vaikka samana päivänä olisikin kaksi tapahtumaa eri puolilla maata.

kisapaikalle saapuminen tapahtui surkeasti, sillä olin juuri saanut pysäköintisakon. pitänee autoon varata viiden metrin mittanauha että suojatien reunan osaa arvioida oikein. kyllä taas sattui huono tuuri. onneksi ei sentään peruutuspeiliä sutattu.

keli oli loistava, tosin tuulinen ja onneksi arvoin päälleni kevyemmän vaatekerran. alkumatka lähti rapsakasti käyntiin ja kolme ensimmäistä kierrosta meni ennätysvauhdissa. sen jälkeen alkoivat jalat pettämään alta - hermotus etureisiin pätki ajoittain. pelottavaa. varsinkin hakaniemensillan siinä jyrkemmässä päässä. pari kertaa oli tuuskahtaa turvalleni.

sinnikkyydellä sekin matka taitettiin ja tulos oli kauden toiseksi paras. lohduttavaa.
valitettavasti minkään sortin kuvamateriaalia ei ole liitettäväksi, edes sakkolapusta.....

rusakointia pitkin poikin espoota

viikonloppuna juostiin espoon rantamaraton ja olin taasjäniksenä eli rusakoimassa. alkuun aikaryhmän piti olla 4.45 tavoitteella, mutta erinäisten sattumusten takia pääsin tuttuun 5.00 porukkaan.

rantamaratonia juostiin seitsemättä kertaa ja olen niistä jokaikisen juossut. tämä puolestaan tekee ns. putki-ilmiön eli osallistumisputkea ei saa katkaista ja luo paineita. tämä oli kolmatta kertaa kun espoossa oli jäniksiä ja myös kolmas rusakointikeikka siellä minulle. espoon rusakointi on huomattavan paljon vaikeampaa kuin helsinki cityn jänistys, koska maasto on mäkinen ja absoluuttinen tasavauhti on sula mahdottomuus. lisäksi ensimmäinen puolikas on maastollisesti raskaampi kuin jälkimmäinen. useimmat viiden tunnin rusakkojunaan hypänneet tipahtavat kyydistä puolivälin kieppeillä kivenlahden näännyttävien nousujen väsyttäminä. mutta kolmenkympin kohdalla rusakkojuna uusia kyytiläisiä löytää selkä edellä vastaantulevista. tässä salaisuus, miten jänis saa pidettyä tasavauhdin. jos edellinen kilometri on mennyt liian kovaa, seuraavalla kilometrillä kävellään mäkiä enemmän. tai juodaan kauemmin. ja loppuaika, se oli 4.59.46 bruttona ja 4.58.54 nettona. muistaakseni vuoden toinen palindromitulos.

itse asiassa yksi rusakoinnin parhaista fiilareista tulee siitä, että kun edessäolevalle väsähtäneelle selälle tarjoaa glukoosinappia ja juttelee hetken aikaa, väsähtänyt virkoaa ja kirmaa karkuun. yleensä nämä sitten odottavat maalissa kiitosten kera.

niin kuin espoossa yleensä (toissavuotta lukuunottamatta) oli lämmin ja aurinkoinen keli. olin hihattomalla ja lyhyellä hameella liikkeellä. alkujumpassa näin pari #teamelinajouhkilaista ja tietysti siinä oli yhteiskuvan paikka. pinkkiä naisenergiaa! matkan varrella näky muutamia keskenjättäneitä ja suvisaaristoa ohittaessamme näkyi medi-heli. kolmenkympin tolpan kohdalla olikin reitti tukittuna ambulanssilla ja elvytystiimi oli työn touhussa. maalissa kuulin, että hän selviytyi (viime vuonna vastaavanlainen tilanne oli 35km kohdalla). syyskesän kisat on petollisia, sitä ei uskalla pukeutua riittävän kevyesti eikä muista kiinnittää huomiota nesteytykseen. aikuisten oikeesti, startissa näin monet tuulipuvunhousut, vaikka lämpöä oli yli viisitoista astetta!

kesä taisi loppua tuohon viikonloppuun. tänään, siis seuraavana tiistaina, oli aamulla kolme astetta lämmintä ja piti jo kaivaa sormikkaat ja jotain korvien suojaksi.

tukka takana, elämä edessä

joskus elämä läpsii avokämmenellä pitkin poskia. silloin sitä keskittyy hoitamaan vain olennaisen eikä bloggaa, vaikka olisi käynyt kuinka jännissä ja kivoissa kisoissa. vähän aikaa sitten luin blogitekstin supernaisesta ja kalikka kalahti heti. omaan nilkkaan. vaikka sekä blogi- että somepäivitykseni ovat jonkinasteista supernaisen paistattelua, älkää luulko että minulla olisi elämän korttipakka hallussa. miksi ikävistä asioista pitäisi julkisesti narista?

ja sitten asiaan eli niihin jänniin ja kivoihin kisoihin. syyskuun ensimmäisenä lauantaina kävin Hyvinkäällä nostamassa kuulaa suomi-cupin kolmannessa osakilpailussa, mikä samalla oli pohjoismaiden yhteiskilpailu. tyttäreni rippijuhlia vietettiin seuraavana päivänä ja olin valmistelujen puolivälissä. huonosti nukutun yön jälkeen ajaessani sumussa kohti hyvinkäätä mietin ihan vakavasti että miksi. kun olisi parempaakin tekemistä.

tyttäreni, tuo sanan säilän mestari, oli kerran kommentoinut "miten kehtaat nolata itsesi julkisesti kun ei ole toivoakaan että pärjäisit" (juoksupiireissä tuota kutsutaan numerolapun raiskaamiseksi). juuri tuolla fiiliksellä kävelin lavalle. lopulta olin itse tulokseen (69 yhden käden rinnalleveto-työntöä) tyytyväinen, sillä jaksoin (ja kehtasin) koko sen koko kymmenminuuttisen. ja suorituksen jälkeen kerkesin hyvin jatkamaan piirakoiden paistelua. illalla pöytähopeita kiillottaessani muistelin edellistä kiillotuskertaa vähän yli 15 vuotta sitten. silloin valmisteltiin ristiäisiä. niin se aika rientää, enkä mitään pysyvää ole saanut aikaseksi.

seuraavalla viikolla päätin pitää lomaa kuulan nostelusta ja keskittyä juoksenteluun. hasse nimittäin järjesti keskelläviikkoa-päivämaratooneja ja aiheutti sillä jonkinasteista myrskyä vesilasissa. minulle riitti kolme kisaa, sillä koin jonkinasteista flunssaista oloa ja nukuin huonosti koko viikon. vaikka kelit olivat suosiolliset, se on aika yksinäistä mennä 4-5 osallistujan maratonilla....

tukka takana, elämä edessä

SB

vaikka juoksuissa hyvän ajan tekeminen ei olekaan the juttu, silti kauden parhaat ja huonoimmat tulee noteerattua.

SB season's best
SW season's worst
PB personal best
PW personal worst.

PB (3.08) on 20 vuotta vanha. se on kotoisin ajalta kun olin nuori, nätti, nopea ja naimaton. enää en ole kuin nätti ;)

PW samoin kuin SW tehdään vuosittain Helsinki City Marathonin 5.30 jäniksenä. itse asiassa tuon olen ylittänyt vaarojen ultran maratonin väliaikana, jonka johdosta minua ei päästetty toiselle kierrokselle. mutta sitä ei lasketa koska silloin tuli DNF (did not finish).

SB sitten vaihtelee. määrän kasvaessa ajat huononevat, se on vissi. SB 4.08 saavutin joulukuun viimeisenä päivänä 2011 ja odotukset kauden 2012 kanssa olivat valtavat. kunnes tuli lumitalvi ja plantaarifaskiitti ja keikka kusi siihen. syksyllä vantaalla tosin ylsin tulokseen 4.13. seuraava kausi lähti aika lupaavasti käyntiin ja kesäkuun alussa alitin 4.30 (4.25.xx), mutta kyykkäsin kesällä takalistoni niin jumiin, että kärsin siitä vielä jouluna. kuluva kausi oli onneksi vähäluminen ja 4.30 alittui jo huhtikuussa. kuuman kesäkauden takia tulokset kuitenkin olivat lähempänä viittä tuntia.

ilmojen viiletessä sitten askel alkoi löytämään uomilleen. edellisen postauksen masokistin mini kulki jo aikaan 4.35 ja seuraavana viikonloppuna tuli paloheinässä SB 4.18.

aamu oli viileä (vain miikalla ja sepellä on lyhyet hihat) ja pari ensimmäistä kierrosta piti ottaa kovemmalla tempolla että ei olisi tullut vilu. tiesin olevani kamikaze-vauhdissa ja sitten puolikkaan jälkeen päätin etten hidasta ennen kuin on pakko. tätä myös edesauttoi peesissä juokseva mieshenkilö. toinen puolikas kulki pari minuuttia hitaammin, mutta saavuin maaliin ihan hyvissä voimissa.

masokismia mahan täydeltä

Järjestyksessään ties kuinka mones Masokistin Unelma 100 km juoksu juostiin Helsingin Paloheinässä lauantaina 23.8. Tapahtuman järjesti masokismin ja huuhaan erikoisyhdistys Peräkylän Ponnistus.

hienoa kuulua yllämainittuun seuraan. aamu alkoi jo kukonlaulun aikaan reitin merkkauksella. sitten masokistien lähdettyä liikkeelle ajoin nollakierrokset ja ensimmäisen varsinaisen kierroksen etujoukkona villarilla. varmistuttuani, että kärki kykenee seuraamaan reittimerkintöjä, siirryin pariksi tunniksi huoltopöydän taakse. viimevuotisesta reitti oli muuttunut tunnelityömaan takia kokonaan ja siirtynyt paloheinän mäen eteläpuolelle. vanha reittihän kiersi mäen.



kun masokistit olivat taittaneet taivalta pari tuntia, siirryin itse radalle toimitsija-minin eli standardi maratonin merkeissä. maratoonareitakin oli saapunut paikalle kelpo määrä eli kaikki lähiseudun keräilijätuttavat.

puolilta päivin ropsahti sadekuuro, joka kasteli ja kylmensi, mutta auringon palatessa taivaalle keli lämpeni. reitti oli nopea ja tein kesäkauden ennätystuloksen 4.35 ja rapiat. jäähallilla ei ollut yhtään naisten suihkua, joten suoritin pikaisen sanitoinnin vessassa ja siirryin takaisin huoltotiskin taakse nauttimaan kaksin käsin huoltopöydän annista. hyvinkään stopparin käryttämä makkara maistui. naula-klubin tähtisilmän tarjoamasta absintista osasin jo vanhasta muistista kieltäytyä, mutta hunajaviinin lämmitti teen seassa.

masokistien niskaan pyyhkäisihe toinen, vähän pidempikestoinen sadekuuro ja keskityin pitämään porukan radalla. jos joka kierroksella kupeksii huoltopöydän ääressä minuutin ja kierroksia on 51, jokainen ymmärtää mitä se tekee loppuajalle. huoltopöytäkäyntiä voidaankin verrata vessakäyntiin: "tulos ja ulos", ei sinne jäädä seurustelemaan. nimimerkki kokemusta riittää.

sateen jälkeen paistoi taas aurinko ja hiljalleen porukkaa alkoi saapumaan maaliin. masokistin unelma sai uuden fakiirin (paula, viisi maaliinpäästyä kisaa) ja toisen fakiirin tammenlehvillä (A-P, kymmenen maaliinjuostua kisaa). tässä huikon kuriiri on erinomaisesti tallentanut juoksun tunnelmaa.

tämän viikon anna-lehdessä on kertomus nooran kisasta. jännityksellä odotan, josko mammutin autoveto-kuvat (rautakangilla sauvoen, tottakai) olisivat päässeet mukaan.

tässä vanhan blogini vuodatus oman fakiirintittelin saavuttamisesta. serveri on aikojen saatossa hävittänyt kirjoitukseen liittyvät kuvat.

 

jänistelyä

monen kisan kimppapostaus. varoitus.

pyydettiin puolikkaalle 2.15 jänikseksi. tapahtuma oli runner's twilight missä oli jänistellyt samaa aikaa viime vuonnakin. matkoina puolimaraton ja kymppi, lähtö illansuussa varttia vaille kahdeksan ja reitti pirkkola-haaga-lassila akselilla. kiva reitti, mukava tunnelma ja hyvin huollettu kisa, suosittelen jos elokuulle on suunnitteilla kymppi tai puolikas. tällä kertaa toisella kierroksella seuraa piti superkuu, joka iltahämärässä noustessaan oli vakuuttavan näköinen. olin melkein puolitoista minuuttia etuajassa maalissa ja olenkin ihan varma, että kilometriväli 14-15 oli ylimittainen, koska silloin huomasin olevani aikataulusta jäljessä ja piti kiristää vauhtia (ja 20 km kohdalla olinkin sitten 2min edellä). kuva on kympin kohdalta ja silloin on vielä porukkaa peesissä.....

olin maalissa kymmeneltä ja seuraavana aamuna starttasi paloheinämaraton aamukuudelta. tankkaukset ja yöunet jäivät siis aika vähille. aika karvan alta 5h.

seuraavalla viikolla pelattiin Helsinki city maraton, joka vietettiin hyvässä seurassa 5.30 jäniksenä. kuva on viime vuodelta, mutta tällä porukalla plus pertti lisänä mentiin. maaliin tultiin 18 sekuntia etuajassa, mikä vähän harmitti. mutta jänisjuoksu on sukua palindromijuoksulle, liikaa ei saa loppuvaiheessa himmata, se lasketaan fuskaukseksi. jänikset juoksee bruttoaikaa, joka lähtee käyntiin pyssyn pamauksesta. lähtövaatteen ali mentiin ajalla 2.45. tuo hidastus saatiin kurottua kiinni viiden kilometrin kohdalla, jolloin olimme sekunnilleen tavoiteajassa. tästä eteenpäin aikareserviä oli 1.30 - 2.00 riippuen oliko kilometrin matkalla ollut huoltopisteitä tai kävelymäkiä. reitin loppumatkalle nimittäin osuu monta kävelymäkeä (tilkka, auroran silta ja uimastadikan mäki) ja on tylsää jos tavoiteaikaa haluavat joutuvat ne väsyneillä jaloilla  juoksemaan. asiakaspalvelua siis.

vertailun vuoksi hcm-jänisjuoksujen maaliintuloaikoja:
2014 - 4.29.42
2013 - 4.29.44
2012 - 5.29.56
2011 - 5.29.58
2010 - 4.59.45 (5h porukassa)
2009 - 5.30.05 (aijai, yliaikaa. paha moka)
2008 - 5.29.10 (joku muu on ollut vauhtivastaavana)
2007 - 4.59.38 (5h porukassa)

hellemaratoneista: TKR-söderkullien opetuksia

kävin kahtena keskiviikkona Söderkullassa juoksemassa TKR-maratonin. reitti oli  "kartanon reitti" joka 2,195km mittaisen nollakierroksen jälkeen kierrettiin 8 kertaa. reitti on helppo juosta (paitsi puusilta, jossa pitää varoa törröttäviä nauloja) ja ainoa isompi mäki on niin jyrkkä, että sen voi suosiolla kävellä ilman että kokonaistulos siitä kärsisi. aurinkoisella kelillä reitin voi jakaa kahteen osaan: on varjopuoli, jossa saa nauttia viilentävästä varjosta, ja aurinkopuoli, jossa paahdetta ei pääse pakoon. lisäksi vastatehty pyörätien asvaltti edesauttoi auringon paahtavuutta.

molempina kertoina nautittiin helteestä, iltapäivän lämpö oli jotain 27 asteen luokkaa. ensimmäisellä kerralla läksin 25min ennen kolmelta tapahtunutta päälähtöä ja toisella kerralla klo 13. myöhempi lähtö oli viisas valinta, sillä illasta pilvistyi ja maalisuoralla sain nauttia pienestä sateesta. toisella kerralla olikin sitten pilvetön helle koko ajan. kääntöpaikalle sijoitettu kylmä juomapiste pelasti sen reissun, sillä suuta alkoi kuivaa jo kahden kilometrin jälkeen. vaikka olin juuri juonut neljä mukillista.

jokaisella on omat niksinsä selviytyä hellemaratonista, tässä omani:
toppi (tai hihaton). näin lämpö ei jää T-paidan hartiaosan alle.
hattu. puuvillalippis viilentää pitkään kun sen aika-ajoin upottaa veteen.
suola. yksi suolatabu ennen lähtöä ja toinen tai merisuolaa matkan varrella. neste imeytyy paremmin.
neste. juo kaksin käsin. jos jää vatsaan loiskumaan, ota lisää suolaa ja odota.
energia. helteellä kulutus on suurempi.
beduiinin sandaali. suu on kuiva koko ajan. jos iho on kostea, siitä ei ole vaaraa.
aikatavoitteet. kannattaa jättää sikseen ja keskittyä rentoon etenemiseen.

kuvassa jälkimmäisen eli kuumemman juoksun asuvalintoja. jokaisella on pää peitettynä.

emmi on niin onnellinen, hän menee naimisiin!

 

jos kerran synttäreitä vietetään maratonilla niin miksei polttareita. itse asiassa emmi itse vihjasi että viimeinen neitijuoksu tehdään nokialla ja unskin kanssa sitten tartuttiin vinkkiin. vietettiin kesän kuumimpia päiviä ja nokian edenissä pyöri neljän maratonin viikonloppuputki. meille riitti lauantaiaamun lähtö. polttarisankari puettiin asianmukaisiin vaatteisiin ja reissun aikana yritimme myydä pusuja. hikisille pusuille ei ollut kysyntää ;) aurinko porotti polttavan kuumasti ja mittari näytti 31 astetta. varjopaikkoja oli vähän ja tuuli kävi heikosti. juomaa piti kaataa kaksin käsin. kaikenkaikkiaan hikinen ja polttava juoksu.

muistan kerran vuonna keppi ja keihäs kun hcm:lle tuotiin polttarisankari. ohitin hänet kilsan kohdalla. perimätieto ei kerro minne asti sulho pääsi, mutta ulkomuodon perusteella juoksijasta ei ollut kyse.

 


















morsiuspari emmi ja henksu

 
 

 

 

rauta-ritva ja ville antavat viime hetken vinkkejä

 

 

ekalla kierroksella 1100+ maratoonari hassen peesissä. emmin seurana unski.

 

 

7km reitille oli lisätty ylimääräinen miehittämätön juomapiste. ilman tätä olisi moni matka jäänyt kesken.

 

 

 mitäköhän "NE" tässä 1700+ maratoonari kalevin paidassa tarkoittaa? ei varmaan maratoneja

 

seuraavana aamuna paloheinässä oli "vain" 21 astetta lähdössä ja lämpötila nousi aamupäivän aikana "vain" 27 asteeseen

 
 

 

heinäkuun hellettä: loimaan maratonputki yms

tulihan se helleaalto.

kesän ensimmäisen hellemaratonini juoksin paloheinässä sunnuntaina 6.7. lämpötila huiteli 20 asteen paremmalla puolella, vaikkakin aamun lähdössä oli miellyttävän viileää. yhtäkkinseen hellejuoksuun ei keho ole valmistautunut: vaikka huoltopisteellä kuinka kaataa juomaa kitusiin, on kääntöpaikan kohdalla beduiinin sandaali suussa. ihon muuttuminen kuivaksi, varsinkin suolarakeiden tuntuminen ihon pinnalla on aina nestehukan merkki.

maanantaina pyörähtikin sitten loimaan maratonviikko käyntiin. päivittäinen maraton ma-su ja lauantaina kaksi. perhesyistä pääsin vasta keskiviikkona paikalle ja to-la osallistumaan juoksuihin. loimaan reitti oli mukava viiden kilometrin lenkki hirvihovin liikuntakeskus lähtö- ja maalipaikkana. reitti kuului henkisesti helppojen luokkaan: ensimmäinen kilometri alamäkeen meni kuin itsestään, toinen hiekkatietä pellon keskellä, kolmas loivaa ylämäkeä, neljäs omakotialueella tasamaalla ja viidennessä oli pikkuinen mäki. no, pikkuinen ja pikkuinen ;)

olin esikoisen kanssa liikenteessä ja yövyimme evankelisella opistolla, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä pelipaikoista. majoitus oli mainio hinta-laatu suhteeltaan. ja huone oli iltavarjon puolella eli nukkumaan mennessä kohtuullisen viileä. kisan aikana esikoinen toimi huoltopöydän takana ja toimi muun muassa venäläisryhmän juoksijoiden tulkkina.

loimaalla tallasin kolmena aamuna. kahtena ensimmäisenä starttasin 7.30 ja viimeisenä seitsemältä. aina samaan aikaan oli samat koirankuljettajat liikkeellä joita siinä sitten morjestelin. perjantaille sattui juoksuseuraksi onneksi emmi. ympyrälenkin tallaaminen yksinään on aika puuduttavaa puuhaa, sillä kanssajuoksijat, joita näkee, ovat joko ohittajia tai ohitettavia ja harva etenee samaan tahtiin. paitsi unski, joka otti emmin ja minut kiinni ja piti seuraa nelisen kierrosta. viimeinen juoksu olikin sitten triplan nopein. syytä en tiedä, sillä olo oli ihan yhtä takkuinen startissa kuin edellisinä päivinä. kisan jälkeen maistuivat henksun ja ellan tekemät vohvelit. ihan juuston kanssa.

tuo olikin juoksu-urani ensimmäinen tripla. vaikka hellelukemia ei ihan saavutettu tuon kolmen päivän aikana, tuloksena oli seuraavalla viikolla lievät vilustumisen oireet. silti piti lähteä kuulaseuran helletreeneihin torstaina. yllytyshulluna vedin nostosarjat 16-kilosella vaikka olin jo aamulla päättänyt tyytyä palauttavaan reeniin. ja lopun kuntopiirissä tein sumot kyykkyhyppyinä. just juu. lauantaina paloheinässä sitten kirosin viimeisen kympin sitä kyykkyhyppelyä. kyllä yllytyshullu voi sitten olla tyhmä.

 

WEM westendin maraton 29.6.2014

kesän viikonloput ovat maratontapahtumilla juntattuja. useille kisoille on vakioajankohta malliin "viikko ennen juhannusta" tai "viikko juhannuksen jälkeen". harva maraton lokalisoi itsensä toisen maratonin mukaan, kuten WEM tai westendin maraton , joka on aina turun paavo nurmea seuraavana päivänä. tälläkin kertaa matkalla oli monta tuplaajaa niin kuin kahtena edellisenäkin kertana jolloin wem on järjestetty.

ennakkoilmoittautuneet saivat lähteä etukäteen, mikäli tiesivät reitin ja huolsivat itsensä ennen virallista starttia. sääennuste näytti päivän mittaan sateistuvaa ja tuulistuvaa joten polkaisin villarilla aamuseitsemältä kohti westendiä. sadetta ripsoi vain hieman ja villarikengät säilyivät kuivina. hyvä (märkien villarikenkien pukeminen maratonin jälkeen on yksi kurjimmista asioista mitä tiedän). lukitsin villarin lähtöpaikan tuntumaan, vaihdoin juoksukengät ja laitoin kotimatkavillarointiasusteet vedentiiviisti villarin alle. vesipullo ja huoltopussi männyn alle ja lähtöviivan tuntumaan.

ilokseni huomasin, että pekka ja Johannes tulivat myös paikalle, joten yhdessä muodostimme klo 7.30 lähtöryhmän. reitti kulkee espoon rantaraittia lähtöpisteestä puolet matkaa itään ja puolet matkaa länteen yhteensä 8 kertaa, eli huoltopaikan ohitse kuljetaan 16 kertaa. kisan virallinen startti tapahtui vasta klo 9.

poikien kanssa lähdettiin rauhallisesti liikkeelle (pekka oli käynyt turussa), mutta kahdeksan pintaan ilmaantui reitille pasi ja kovasti halusin vaihtaa juttuseuraa. pasi meni himpun kovempaa vauhtia kuin pojat ja oli vajaa puoli kierrosta edessämme. kympin väliaika oli 1.17 eli oltiin päälle viiden tunnin vauhdissa. onneksi ohitseni pyyhälsi anders ja vaihdoin kovempaan kyytiin. vauhti tuntui niin kovalta että en jaksaisi sitä kauaa. puolivälin väliaika oli 2.20. onneksi pasin selkä tuli vastaan ja meno rauhoittui.

puolenvälin maissa alkoi satelemaan rankemmin ja tuuli yltyi. myötätuuli pukkasi eteenpäin ja vastatuuli vastusti ihan hurjasti. läntisen kääntöpisteen kohdalla oli purjelautaporukka alkamassa omia treenejään. neopreenihuput, -hanskat ja -sukat oli pojilla yllä ja purjeet meinasivat lähteä käsistä. mietin, että jos meidän harrastus ei ole järkevää niin ei kyllä ole tuokaan. sitä paitsi tuuli nosti jo melkoista aallokkoa.

tuo tunnin mittainen vk-veto pani jalat ihan hapoille ja viimeiset kymmenen kilometriä olivat aikamoista väkisinjuoksua. taas oppii uutta. maalissa sentään sain kuivat sukat ja villarikengät ja -vaatteet päälle ja pääsin sotkemaan kotio sateiseen vastatuuleen. se mikä ei tapa, vahvistaa.

 

wem-primusmoottori kari säänmukaisesti pukeutuneena.

juhannuspaloheinämaraton ja juhannussää

juhannusperinteisiini kuuluu paloheinämaraton. niitä on takana senverran, että voidaan puhua perinteestä. tässä pari iltaa sitten kun yritin muistella aiempia juhannussäitä, niin tuli mieleen että nehän voi näppärästi tarkistaa andersin ottamista phm-starttikuvista.

tämä vuoden 2014 phm juostiin 20.6. edellinen päivä ja yö oli ollut sateinen, joten metsä oli kostea, mutta onneksi aattona ei satanut, vaan aurinko paisteli ja lämpötilakin kohosi yli viidentoista asteen. meitä oli aika joukko lähdössä ja ennen hep-huutoa palkittiin pasi, sillä tämä oli hänbelle kahdessadas. onnea! porukan pukeutumisesta näkee vallitsevan säätilan: kukaan ei ole hihattomassa, johanneksella on pitkät hihat ja minä palelen.

itse juoksu sujui aika yllätyksettömästi. nälkä kurni jo lähdössä ja joka kierroksella söin puolikkaan banaanin. melkein puoliväliin asti menin minnan ja jukan kanssa, kunnes piti etsiä pasi kuikka ja kuusen takaa reitille palatessani osui vireen pauliina, josta sain loppumatkalle seuraa. maraton oli pauliinalle kolmas ja sain kunnian olla mukana tekemässä hänen uutta ennätystään - onnea! loppuaika oli 4.36 ja rapiat eli ei mikään poskettoman huono suoritus! olin paria päivää aiemmin ottanut tuntumaa 16-kiloiseen kuulaan ja reidet ja pohkeet olivat vielä edellisenä päivänä väsähtäneen tuntuiset.

tässä aiempien vuosien juhannusmuisteloita.

 

 

 

edellisen vuoden (2013) juhannusmara oli helteinen ja hasse juoksi silloin tuhantensa. hasse starttasi myöhemmin ja siksi ei näy tässä varhaislähdön kuvassa. olin crosstraining-starttikurssilla kyykännyt takalistoni jumiin ja juoksu suijui tahmeasti karvan alta viisi tuntia.

vuoden 2012 juhannusmaran lähtökuva näytti tältä. aurinko paistaa ja johannes on hihattomassa.

 

 

vuoden 2011 juhannussää oli tämmöinen. pitkiä lahkeita ja hihoja näkyvissä.

 

 

vuonna 2010 oli lämpimämpää. tämä oli muuten tapsan sadas.

 

vuoden 2009 juhannusmara oli sateinen. treenasin ironman-matkan SM-kisoja varten ja olin liikkeellä pyörällä kesämökiltä käsin (33km per suunta). kastuin jo tulomatkalla, siihen märkä maraton ja paluu mökille. olin totaalijumissa ja läpimärkä. lähdössä tosin ei näytä satavan.