maanantai 29. joulukuuta 2014

liikahduksia joulupatjalta

nyt oli hyvä joulu. lumi tuli aatoksi, joulusapuskat loppuivat riittävän ajoissa ja muutenkin oli mielekästä tekemistä. pari upeiden maisemien maratonia ja a-luokan keräilijän titteli.
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
ensimmäisen lahjan tosin sain jo ennen joulua kun keksin kokeilla tempauksessa allemenoa. 18-kiloinen nousi ihan nätisti. tästä tosin sitten innostuin tutulla seurauksella eli paikat jumissa ja kädet hajalla. ja joulun myötä on kasikilosellekin löytynyt funktio. kesämökin harvennushakkuiden tuotos ei olisi muuten pysynyt pystyssä.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
joulupäivänä pelattiin tkr-maratonia paloheinässä. paikalla meitä oli kalevi, jupe, Anders, raimo ja minä. päivä oli tuulinen (vaikkakin kirkas) ja lähdössä oli jotain 7 pakkasastetta. päällä oli villahousut talvirikoiden alla ja kaksi craftia ja liivi. ilman lämmettyä puoliltapäivin tämä oli aivan liikaa, mutta en sitten viitsinyt viieisillä kierroksilla ruveta riisumaankaan. tämä oli minulle vuoden #52, mikä oikeutti a-luokan keräilijän titteliin. tulos 4.39.xx ei sekään ollut mikään ihan luvattoman surkea sille kelille. aurinko nousi neljännellä kierroksella ja maisemat olivat mahtavat.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
ja vanhaan malliin kerta kiellon päälle. lauantaina 27.12 pelattiin paloheinässä taas maratonia. tällä kertaa tkr-projektin t eli tage sai tavoitteensa vuoden #100 (a+-luokan keräilijä) täyteen. lahjaksi oli hommattu vuohi jonnekin Afrikkaan.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
joulupäivästä viisastuneena olin kevyemmin puettuna. yksi crafti ja t-paita takin alla, kevyemmät rikoot ja caprit alle. jonkin ennusteen mukaan ilman piti lämmetä päivän mittaan mutta se mihinkään lämmennyt, pikemminkin kylmeni. pakko oli lähteä tuulispäänä hakemaan kroppaan lämpöä ja pakko oli jatkaa loppuun asti että lämpö pysyisi. huoltopaikalla oli lisävaatetta, mutta tarve ei ollut niin mahdoton että olisi viitsinyt pukemisen takia pysähtyä. viimeisellä kympillä ei polvet enää kunnolla taipuneet ja vauhti hieman hidastui, mutta tuloksena oli ylläripylläri vuoden kolmanneksi paras tulos 4.23.23. sekunti olisi pitänyt hidastella niin olisi tullut palindromi. maisemat olivat jälleen kerran upeat.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
tagella oli vielä kymppi jäljellä kun tulin maaliin, mutta suostui pysähtymään yhteiskuvan verran.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Hyvää joulua 2014!

varoitus: tämä on lainattua
***
Joulupatja o mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ole itte tehty vaa myyjäisist ostettu tai jonku ahkeran jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onki sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojennella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine, parilline taik perheline - joulupatja o joustava ratkaisu. Ku siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe.

-Heli Laaksonen

maanantai 22. joulukuuta 2014

vuoden #51

vähiin käy ennen kuin loppuu. loppuvuodesta asetin tavoitteeksi 52 maratonia tälle vuodelle(maratonkeräilijän A-luokka) ja kuinka ollakaan, se näyttää toteutuvan. hienoa, että on lajeja joissa ei tarvita lahjakkuutta vaan sisullakin pärjää. ja että jokainen juoksu on uusi ennätys. siis määräennätys.

eletään vuoden pimeimpiä aikoja ja aamukuuden herätys tökki. ilokseni huomasin paloheinän startissa timån, ja päätin iskeytyä peesiin ainakin osaksi matkaa. timå harjoitteli juoksu-kävely taktiikkaa ultria varten ja muistuihe mieleeni että voisi minullekin tehdä hyvää. oslon bislettissä vuonna 2006 läksin kyseisellä taktiikalla, aina 25min juoksua ja 5min kävelyä. seurauksella, että kuuden tunnin jälkeen juoksuun lähteminen oli myrkkyä - vasta viiden minuutin jälkeen se sujui kivuttomasti, kunnes taas seuraava kävelypätkä aloitti alusta (seuraavat ultrat olen pääosin juossut ja kävellyt vain ruokailupätkät, huomattavasti kivuttomampaa).

plani oli 13min juoksua ja 2min kävelyä. paitsi että ekan kierroksen jälkeen päätettiin että kävellään aina kierroksen kumpikin kääntöpaikka niin ei tarvi katsoa kelloa. tulos oli kutakuinkin 15min juoksua ja 2min kävelyä. keli oli nollan yläpuolella ja kutakuinkin tyyni ja metsä niin musta kuin vaan voi olla. viidennellä kierroksella alkoi vasta aurinko nousemaan.

juoksupätkät tuli otettua vähän kovemmalla vauhdilla kuin yksin mennessä, kävely palautti jonkin verran. mutta parilla viimeisellä kierroksella oli juoksuun lähtö aivan yhtä vaikeaa kuin bislettistä muistelin. tuli siinä sitten suunniteltua 100+ maratoonarien seuraa, A++, A+ ja A-luokan keräilijöiden paitaa ja kaikenkarvaisia muita reissuja. muisteltiin sorvan kylän pikkasta kappelia ja silleen. timå kun jäi ulos teelle, niin minä etsiskelin pasi kuikkaa. maalissa (4.31.02) tarjosin kostutettua piparia, mistä oheinen kuvamateriaali. se on enää yksi tälle vuodelle!

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

1520kg elinalle

team elina jouhkin keräys piti loppua lusijan päivänä 13.12 ja alkuun ajattelin osallistua kuusamon kuulacup-kisaan ja omistaa kisan elinalle. no, toisin kävi. keräystä jatkettiin helmikuulle ja oma seura järjesti salikisat. mutta hei - käykääpäs ulkomaisten lehmien sijasta laittamassa joulukorttirahat kotimaiselle syöpätutkimukselle!

en ihan tarkkaan muista missä mielentilassa heitin ilmon sisään, mutta läksin tapani mukaan soitellen sotaan. lajina yhden käden työntö (eli rinnalta yläasentoon) ja kuulakokona 16kg. h-hetken lähestyessä mietin josko sittenkin vaihtaisin pienempään kuugeliin ja ottaisin kisan kunnon hikireeninä, mutta lopulta päätin että olkoon vuoden kuntotesti. vuosi sitten keltainen kuula nousi noin pari kertaa per käsi ja nyt oli sentään yksi kymmenminuuttinen kokeilu alla (tahdilla 6/min eli tooooosi verkkaan). ihan kuin juoksussakin on kuulan kanssa lähtövauhti tosi tärkeä. koko homman voi pilata sillä jos lähtee porukan peesissä huitomaan.

viikkoa ennen kisaa juoksin paloheinässä sen neljä ja puoli tuntia ja siinä lähipäivinä tein vielä pari rankahkoa kuulareeniä. varsinainen älyntuike oli perjantaina kaverin kanssa kokeilla montako tempausta tulee 4 minuutissa - tuloksena molemmissa kämmenissä mojovat rakot (jotka sitten sunnuntain reeneissä aukesivat mojoviksi palkeenkieliksi). no, fiksuna tyttönä ajattelin, että kämmenillä ei juosta eikä työntö rasita kämmennahkaa. firman pikkujouluissa tarjottu ruoka ja aikainen kotiinlähtö onneksi pelastivat maratonin.

mutta keskiviikkona oli aivan räjähtänyt olo ja loppuviikko oli pakko keskittyä syömiseen ja lepoon. tässä kukan kirjoittama mainio juttu kisaan valmistautumisesta, treenaamisesta ja aloitusvauhdista, mikä pätee sekä kuula- että jäniskoiramaailmaan. kuulakisan suoritusaika on 10min eli melkein kuin cooper-testi. reeneissä voi huoleti vetää ns reeniöverit jos sitten osaa levätä jälkeenpäin. mutta ennen kisaa on syytä höllätä, kasvattaa kisanälkää ja ehkä pikkasen käydä kokeilemassa, mutta vain pikkasen. isot kokeilut on yleensä haitallisia (yksi tuttu reenasi ekalle maratonilleen ja päätti mennä viikkoa aiemmin reeni-42km että tietää jaksaisiko maaliin itse kisassa). kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa että jos on raatona viivalla, voi kisasta muodostua henkilökohtainen kärsimysnäytelmä. mutta on niitä ihmeparantumisiakin koettu.











kuva: tuomo tenhunen

noniin takaisin aiheeseen eli kisaan. kun sitten ennen omaa starttiani mankkasin kuulan kahvaa, se tuntui aivan uskomattoman painavalta. tuskin jaksoin lattialta nostaa. olin aika lailla heittämässä pyyhettä kehään ja poikkeuksellisen epävarma koko tekemisestä. jalatkin tuntuivat heikoilta. starttikomennon jälkeen keskityin kelloon ja 8/min tahtiin ja kummallista kyllä, kuula nousi ongelmitta. olin asettanut 80 toiston tavoitteen, enkä uskonut edes pääseväni siihen. mutta kahden minuutin päässä naksahti. "tää kisa on elinalle. jos joku polkee kuntopyörää sairaalahuoneessa tippaletkun kanssa niin voin minäkin edes yrittää". vasen käsi, joka on teknisesti paljon heikompi, kesti melkein 5 minuuttia (joku 42 toistoa) ja oikea käsi sitten loppuun asti. toistoja tuli 95 ja suorituksen yhteenlaskettu kilomäärä oli tuo otsikon 1520kg. 15 enemmän kuin hurjimmissakaan kuvitelmissa! oujee, tästä on hyvä jatkaa!

seuraavina päivinä kävin lihaskipujen muodossa koko kropan lävitse. sunnuntaiaamuna pohkeet ja etureidet. sunnuntai-iltana olkapäät, vatsa ja ojentajat. maanantaina oli vuorossa ahteri. ja vain kymmenen minuutin tähden. mutta ei turhaan, koska se meni elinalle.

ja käykääs vielä katsomassa meidän seuran upea video kahvakuulaurheilusta.





maanantai 8. joulukuuta 2014

itsenäisyyspäivää eli "pukeudu sinivalkoiseen niin kauan kuin voit"

itsenäisyyspäivän viettoon kuuluu paloheinämaraton. vuosien varrella sitä on nylkitty vaihtelevissa säätiloissa- kaksi vuotta sitten oli pysyvä lumipeite, viime vuonna timakka räntäsade ja tänä vuonna paljas musta maa mitä nyt hiljalleen räntää tihkui (ja suli ennen kuin ehti maahan asti). viimeisinä vuosina olen myös pukeutunut teeman mukaisesti - sinivalkoisiin tottakai. tänä vuonna kannoin lippua mukanani koko matkan ajan (keppi tungettuna rintaliivien selkäosan alle).

nyt en ollut ainoa pukeutuja. jupe perustelee Facebookissa asuvalintaansa näin "Syyskuussa 2014 hävisin Jari Tiimolle Kalevan Kierroksen suunnistuksen, jonka vedonlyönnin panoksena oli juosta maraton voittajan määräämässä asussa. Itsenäisyyspäivänä 2014 oli maksun aika." lisäksi apinasaaren heimopäällikkö alias juuso taivalsi matkan reino-tohveleissa.

oma juoksu meni aika tasavauhtisesti karvan yli neljä ja puoli tuntia eikä lipun keppi hiertänyt selkää. se oli muuten tämän vuoden 50. maraton ja andersin kirjanpidon mukaan 85. paloheinämaraton. siis ensi vuonna tulee juhla-phm!




















tässä ollaan unskin kanssa juhlallisesti maalissa. lippu on suunnattu osoittamaan kohti itää.

























ja tässä me tytöt eli rinsessa-jupe ja minä. jos vastaavanlainen ilmestys olisi tullut pimeässä metsässä vastaan, olisin totisesti juossut karkuun!