hassen sadas

hasse juoksi ke 29.10.2014 sadannen maratoninsa megamaratoonilla pohjoisrannassa. siis sadannen tänä vuonna. hasse on tässä lajissa suomen neljäs, kalevin, ritvan ja miikan jälkeen. ja ennen tätä vuotta ei kukaan suomessa ole yltänyt sataan vuosittaiseen maratoniin. kaikenkaikkiaan hassella on nyt kasassa 1137.

maratonkeräilyä kuvataan tkr-projektin sivuilla "Ensin kotiin tulee yksi puutarhatonttu, sitten kirpputorilta löytyy sille kaveri. Jonkin ajan kuluttua piha on täynnä tonttuja. Ihmiset ovat persoja keräilemään asioita, saavutuksia, kokemuksia ja elämyksiä." naulan kantaan. ja asiaan ei-niin-vihkiytyneet ovat persoja arvostelemaan muiden keräilyn kohteita. maratonien keräily on kätevää, jokainen saavutus on vaivan takana ja silti ne menevät pienempään tilaan kuin puutarhatontut ;)

aamu oli kaunis ja aurinkoinen. ainoana haittana oli hemmetin kova tuuli. onneksi ilma oli lämmin, kymmenasteinen. sama tuuli kahdenkymmenen asteen pakkasella on tappava, muistan sen talvelta 2006. tällä kertaa tuuli oli niin kova, että jopa myötätuuli tuntui hieman epämiellyttävältä. ja kunnon puuska horjutti tasapainoa.

meitä oli neljä reipasta maratoonaria ja kaksi vajakkimatkalaista. kuudennelle kierrokselle asti jatkui paiste, ja sitten yhtäkkiä joku veti pilviverhon eteen. muutos oli yhtäkkinen. viimeiset kaksi ja puoli kierrosta oli sateen uhka päällä, mutta onneksi kaikki ehtivät sateen alta pois.

juhlakalu oli hankkinut merihaan pallohallin kahvilaan juhlatarjoilun. ja tuoreesta 100+/2014 jäsenestä saatiin kuva.

hassen on järjestänyt tervasaari-pohjoisranta-akselilla maratonia vuodesta 1997, jolloin hän täytti 50 vuotta. tuo maraton oli hassen 130., eli aika monta kisaa on sen jälkeen tullut tallattua.

ensimmäiset kymmenen vuotta hasse teetti juoksuihinsa mitalit (sorry, blogger ei suostunut laittamaan kuvaa oikein päin). jossain vaiheessa teetettiin isot ja pikku mitalit, vuoden ensimmäisestä sai ison ja seuraavista pienen. sitten jossain vaiheessa kun uusia mitaleja ei enää teetetty, hasse jakoi vanhoja pois. näin monta maratonia olen minäkin pohjoisrannassa tallannut ;) ja monta sen jälkeen ilman mitalia. hassen ja näiden muiden hurjien rinnalla olen vain pikku tekijä, tämä oli minulle vuoden 44.

tärähtänyttä väkeä

viikonloppuna siirrettiin kellot talviaikaan. se on syyspäiväntasauksen jälkeen seuraava masennusetappi matkalla kohti joulua. vuosi vuodelta se tulee yhä aikaisemmin ja illat ovat yhä pimeämpiä. kai se on vaan ikä joka painaa.

hyvä uutinen oli, että sain nukkua tunnin enemmän ennen paloheinän 7.30 starttia. toinen hyvä uutinen oli, että vaikka tuuli oli navakka, se oli etelä-länsi suunnasta eli lämmin. kolmas hyvä uutinen oli, että sääennusteen sade oli ehtinyt vaihtua tipasta pilkkuun. keli oli siis vähintäänkin mukava. paloheinän reitti on sitä paitsi niin suojainen, että kovakaan tuuli ei siellä ns. irrota hermoa.

numeronjaossa bongasin minnan, ja helpotuin ajatuksesta että minulla on seuraa ainakin puoliväliin (jolloin itse väsähdän ja minna aloittaa loppukirin). onneksi minna jatkoi seurustelua loppuun asti, suurkiitos siitä! vauhti oli aika tasainen, alkuun 33 min/kierros ja loppuun 34 min/kierros ja loppuajaksi tuli täpärä 4.30 alitus eli 4.29.44.

kuva on valon puutteen ja sumun takia tärähtänyt. siis tärähtänyttä väkeä liikkeellä. totisesti. päässäni oli tallinnasta ostettu kukkakorvat-panta, joka näkyy heikohkosti pinkin pipon päällä. mutta täytti tehtävänsä loistavasti - eli kirvoitti iloisia hymyjä vastaantulijoilta.

tavoitteista ja tuplista

vihdoin ovat syyslomalaiset palanneet kouluun ja tietokone on vapaa.

vuosi 2014 on suomen maratonkeräilyn historiassa erikoislaatuinen. tage, kalevi ja ritva ovat ottaneet haasteekseen juosta 100 maratonia tämän vuoden aikana. tänään ritvalla ja kalevilla on plakkarissa noin 130 suoritusta. tagella, joka nauttii koko rahan edestä, on vuoden sadas vielä edessä.

mitä tämä tarkoittaa tavalliselle hölkkääjälle? no sitä, että tänä vuonna eivät maratonit suomesta lopu. niinpä minäkin, kun #300 haaste oli turvallisesti historiaa, rupesin laskemaan loppuvuoden viikonloppuja ja suorituksia. tavoite 52 maratonia vuodessa (keräilijän A-luokka) tarkoittaa keskimäärin yhtä kisaa per viikko vuoden ympäri. lyhyellä matikalla laskien siis jokaista vapaata viikonloppua kohden täytyy siis joko juosta keskellä viikkoa tai joku viikko tehdä kaksi suoritusta.

koska lokakuun ensimmäinen viikonloppu kului kuulan varressa oulussa, oli seuraavana viikonloppuna tiedossa tupla. no joo, joillekin tämä ei ole big deal, koska he ovat tehneet sitä vuoden alusta joka viikko. itselleni sen sijaan tämä oli vasta vuoden kolmas (yksi niistä oli kesällä juostu loimaan tripla). jutun juju on olla vetämättä itseään liian piippuun ensimmäisellä maralla, olla hankkimatta liian massiivisia hiertymiä ja energianhukkaa. eli jos kisojen välinen yö kuluu ensimmäisestä kisasta toipuessa, on toisen kisan ennuste heikko. jos ensimmäisen on mennyt maltillisesti, voi toisessa kisassa sitten ilman paineita ottaa löysät irti. toisen kisan ensimmäinen kymppi on yleensä aika tahmea, koska paikat ovat jumissa, mutta juoksu yleensä irtoaa ihan kelvollisesti, jos tankkaa lisää energiaa koko matkan ajan.

viikonlopun ensimmäinen kisa käytiin pohjoisrannassa tuloksella 4.30.xx. ilma oli lämpimähkö ja tuulinen ja liiallisella pukeutumisella vetäisin jonkinasteisen nestehukan. ei ollut pissahätä koko reissun aikana (eikä pitkään sen jälkeenkään). toisella puoliskalla ei vaan kulkenut enkä viitsinyt repiä.

viikonlopun toinen kisa käytiin vantaalla ja edellispäivästä viisastuneena olin kevyemmin pukeutunut. nälkä oli matkassa heti startista lähtien ja banaania sekä geeliä kului joka huoltopisteellä. join koko ajan. kaksi kertaa kävin puskassa eli pasi kuikalla joten nestehukasta ei ollut tällä kertaa vaaraa. kierrosajat olivat 1.05 luokkaa ja neljännen eli viimeisen kierroksen menin nopeammin nettotuloksella 4.19.08 eli jäin alle puoli minuuttia kauden ennätyksestä. massajuoksussa on ihan eri tavalla vetoapuja kuin pohjoisrannassa tai paloheinässä. mikään ei anna loppumatkasta niin boosteria kuin (nuoren! hyväkuntoisennäköisen!) miehen selkä, jonka ohittamiseen täytyy tehdä hieman töitä.

 

 

tässä vantaan maratonmitalien evoluutio.
ylimpänä ensimmäisen vantaa maratonin (1994) mitali. ylsin tulokseen 3.33.xx täydellisellä viimeisen kierroksen sippaamisella. silloisella reitillä kierroksen lopussa oli vesitornin mäki.
toisena on vuoden 2002 mitali.
kolmantena on vuosien 2004-2007 mitalit. vuonna 2006 juoksin myös tuplan. en muita miten lauantain hasse meni, mutta vantaalla aika oli 3.53 tai jotain.
neljäntenä on vuosien 2008-2010 mitalit. vuonna 2011 olin vantaan sijaan kolin ultralla dnf:aamassa.
alimpana on vuosien 2012-2014 mitalit.

vantaan reittiä on muutettu moneen otteeseen ja mielestäni tämä viimeisin on varsin onnistunut. ensimmäisinä vuosina juostiin valkoisenlähteentien pohjoispuolella (mukaanlukien vesitornin mäki). sitten reitti siirtyi kahdeksikon muotoiseksi etelä- ja pohjoispuolen lenkuroiksi ja se mäki jäi pois. välillä juostiin vastakkaiseen suuntaan. nyt urheilupuistolta mennään etelään ja teollisuusalueelle ja sitten takaisin urheilupuistolle ja pohjoiseen. yhtään ison tien ylitystä ei ole eikä muutenkaan hidastavia mutkia. juomapisteitä on kolme, tasaisesti reitillä ja suomen paras kannustusryhmä (kuulemma lenni-kalle teipaleen kodin edessä) jaksaa pitää meteliä alusta loppuun asti.

hasse oli vuoden #41 ja vantaa vuoden #42 eli kymmenen on jäljellä ja vuoden loppuun asti aikaa.

vain kymmenen minuutin tähden

viime viikonloppuna tein elämysmatkan ouluun kahvakuulan long cycle sm-kisoihin. siis ihan totta - ouluun asti vain kymmenminuuttisen takia. long cycle tarkoittaa rinnallevedon ja työnnön yhdistelmää ja suoritusaika on 10min. naiset kisaavat yksi käsi kerrallaan (yhdellä kädenvaihdolla) ja miehet kahdella kädellä. tekniikka on tässä tärkeä ja tällaisessa arvokisassa on jokaisella kilpailijalla kaksi tuomaria. oulussa kisalavoja oli kuusi, eli vain kuusi kilpailijaa pystyi tekemään suoritusta yhtäaikaisesti. lisäksi sarjoja oli painoluokan ja kuulanpainon mukaisesti. naisilla kuulakoot olivat 16, 20 ja 24kg ja miehillä 2x24 ja 2x36kg. vertailun vuoksi: yhdellä 36-kilosella saan maastavetoja tehtyä, heilautukset ovat vielä utopiaa.

 

kisaan valmistautuminen kulki malliin "per*e edellä puuhun sanoi mummo lumessa". maanantaina heilutin toisesta kämmenestä nahat rullalle ja keskiviikkona viimeistelin kisakunnon juoksemalla maratonin pohjoisrannassa.

olen huono matkustamaan. edellisen kerran läksin heinäkuussa kehä III:n ulkopuolelle maratonia varten, silloin kyseessä oli emmin polttarimaraton nokialla. nyt läksin hakemaan totaalista irtiottoa ja elämysmatkaa. menomatka sujui onnibussilla. bussi oli Helsingistä lähtiessä tupaten täynnä ja linja-autossa oli todellakin tunnelmaa. lapasen aloitussilmukat loin kiasmalla vähän ennen bussin lähtöä. ensimmäisen kämmenosan sain valmiiksi neljän tunnin päästä Jyväskylässä ja toisen kahdeksan tunnin päästä kun lähestyttiin oulua. peukalot jätin suosiolla seuraavaan päivään, sillä rupesi jo hämärtymään. onnibussi oli harmillisesti puolisen tuntia myöhässä.

yövyin kisahotellissa Scandicissa. löysin hotellille telkkänä vieraassa pimeässä kaupungissa ilman karttaa (pitäisi kai kokeilla joskus suunnistusta) ja iltapalan löysin viereisestä S-marketista. aamiainen piti syödä ennen punnituksia ja viksuna tyttönä otinkin sitten vielä aamiaispöydästä taskuun lisäevästä. ahneella on tunnettu loppu, sillä ennekuin oli ehtinyt hotellihuoneeseen takaisin oli jo toinen kananmuna hajonnut taskuun. alitin painorajan neljällä kilolla - toukokuussa aloitettu sokerilakko on tuottanut tulosta!

nostin ensimmäisessä erässä. meidät viisi kilpailijaa marssitettiin rivissä lavojen taakse. ennen start-komentoa syke oli reilusti vk-alueella ja ensimmäinen muistikuva on kuuluttajan kommentista "kolme minuuttia täynnä". pian tämän jälkeen vasen käsi kieltäytyi yhteistoiminnasta ja sain pari hylsyä koska työnnön sijaan punnersin kuulan ylös. neljän minuutin kohdalla vaihdoin suosiolla kättä ja jatkoin oikealla loput 6 minuuttia. etukäteen uumoilin 80 toiston tulosta, mutta noiden hylsyjen ja miettimistaukojen takia tulos oli 75 (ja neljäs sija). tästä olikin hyvä siirtyä katsomoon arvioimaan toisten suorituksia. kuulaseurani oikeat nostajat tekivät hienonnäköisiä suorituksia ja mitaleja ropisi ;)

 Kuvaaja: Satu Keränen

paluumatkan tein istumapaikalla yöjunassa kun tuttava tarjosi lippua. viksuna säästin toisen hotelliyöpymisen rahat ja säästyin kahdeksan tunnin onnibussimatkalta. valitettavasti juna lähti oulusta vasta 23.38 ja aseman puupenkillä puolikoomassa odottaminen oli tuskaa. onneksi mukana oli makuualusta mille poskensa kallistaa. junamatkan pelasti makuupussi, minne pystyi kääriytymään ja silmien ympärille kiedottu buffi, joka pimensi näkökentän. matkan jälkeinen kooma kestikin sitten keskiviikolle asti....

"päivääkään en vaihtaisi pois"

 

lohdutusta koko rahan edestä

syyskuun viimeisenä viikonloppuna justiin pohjoisrannassa hassen lohdutusmaratooni. mikä ihmeen lohdutus?

vuonna keppi ja keihäs, jolloin hassensarja alkoi, pohjoisrannassa saivat lohduttautua ne, jotka eivät päässeet berliinin maratonille. viikonlopusta on joskus lipsuttu, jos vaikka kullervo-maraton joutsenossa olisi osunut samalle päivälle, mutta nyt phm- ja tkr-maratonien myötä ei tarvitse surra vaikka samana päivänä olisikin kaksi tapahtumaa eri puolilla maata.

kisapaikalle saapuminen tapahtui surkeasti, sillä olin juuri saanut pysäköintisakon. pitänee autoon varata viiden metrin mittanauha että suojatien reunan osaa arvioida oikein. kyllä taas sattui huono tuuri. onneksi ei sentään peruutuspeiliä sutattu.

keli oli loistava, tosin tuulinen ja onneksi arvoin päälleni kevyemmän vaatekerran. alkumatka lähti rapsakasti käyntiin ja kolme ensimmäistä kierrosta meni ennätysvauhdissa. sen jälkeen alkoivat jalat pettämään alta - hermotus etureisiin pätki ajoittain. pelottavaa. varsinkin hakaniemensillan siinä jyrkemmässä päässä. pari kertaa oli tuuskahtaa turvalleni.

sinnikkyydellä sekin matka taitettiin ja tulos oli kauden toiseksi paras. lohduttavaa.
valitettavasti minkään sortin kuvamateriaalia ei ole liitettäväksi, edes sakkolapusta.....