kesän ensimmäisen hellemaratonini juoksin paloheinässä sunnuntaina 6.7. lämpötila huiteli 20 asteen paremmalla puolella, vaikkakin aamun lähdössä oli miellyttävän viileää. yhtäkkinseen hellejuoksuun ei keho ole valmistautunut: vaikka huoltopisteellä kuinka kaataa juomaa kitusiin, on kääntöpaikan kohdalla beduiinin sandaali suussa. ihon muuttuminen kuivaksi, varsinkin suolarakeiden tuntuminen ihon pinnalla on aina nestehukan merkki.
maanantaina pyörähtikin sitten loimaan maratonviikko käyntiin. päivittäinen maraton ma-su ja lauantaina kaksi. perhesyistä pääsin vasta keskiviikkona paikalle ja to-la osallistumaan juoksuihin. loimaan reitti oli mukava viiden kilometrin lenkki hirvihovin liikuntakeskus lähtö- ja maalipaikkana. reitti kuului henkisesti helppojen luokkaan: ensimmäinen kilometri alamäkeen meni kuin itsestään, toinen hiekkatietä pellon keskellä, kolmas loivaa ylämäkeä, neljäs omakotialueella tasamaalla ja viidennessä oli pikkuinen mäki. no, pikkuinen ja pikkuinen ;)
olin esikoisen kanssa liikenteessä ja yövyimme evankelisella opistolla, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä pelipaikoista. majoitus oli mainio hinta-laatu suhteeltaan. ja huone oli iltavarjon puolella eli nukkumaan mennessä kohtuullisen viileä. kisan aikana esikoinen toimi huoltopöydän takana ja toimi muun muassa venäläisryhmän juoksijoiden tulkkina.
loimaalla tallasin kolmena aamuna. kahtena ensimmäisenä starttasin 7.30 ja viimeisenä seitsemältä. aina samaan aikaan oli samat koirankuljettajat liikkeellä joita siinä sitten morjestelin. perjantaille sattui juoksuseuraksi onneksi emmi. ympyrälenkin tallaaminen yksinään on aika puuduttavaa puuhaa, sillä kanssajuoksijat, joita näkee, ovat joko ohittajia tai ohitettavia ja harva etenee samaan tahtiin. paitsi unski, joka otti emmin ja minut kiinni ja piti seuraa nelisen kierrosta. viimeinen juoksu olikin sitten triplan nopein. syytä en tiedä, sillä olo oli ihan yhtä takkuinen startissa kuin edellisinä päivinä. kisan jälkeen maistuivat henksun ja ellan tekemät vohvelit. ihan juuston kanssa.
tuo olikin juoksu-urani ensimmäinen tripla. vaikka hellelukemia ei ihan saavutettu tuon kolmen päivän aikana, tuloksena oli seuraavalla viikolla lievät vilustumisen oireet. silti piti lähteä kuulaseuran helletreeneihin torstaina. yllytyshulluna vedin nostosarjat 16-kilosella vaikka olin jo aamulla päättänyt tyytyä palauttavaan reeniin. ja lopun kuntopiirissä tein sumot kyykkyhyppyinä. just juu. lauantaina paloheinässä sitten kirosin viimeisen kympin sitä kyykkyhyppelyä. kyllä yllytyshullu voi sitten olla tyhmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti