ennakkoilmoittautuneet saivat lähteä etukäteen, mikäli tiesivät reitin ja huolsivat itsensä ennen virallista starttia. sääennuste näytti päivän mittaan sateistuvaa ja tuulistuvaa joten polkaisin villarilla aamuseitsemältä kohti westendiä. sadetta ripsoi vain hieman ja villarikengät säilyivät kuivina. hyvä (märkien villarikenkien pukeminen maratonin jälkeen on yksi kurjimmista asioista mitä tiedän). lukitsin villarin lähtöpaikan tuntumaan, vaihdoin juoksukengät ja laitoin kotimatkavillarointiasusteet vedentiiviisti villarin alle. vesipullo ja huoltopussi männyn alle ja lähtöviivan tuntumaan.
ilokseni huomasin, että pekka ja Johannes tulivat myös paikalle, joten yhdessä muodostimme klo 7.30 lähtöryhmän. reitti kulkee espoon rantaraittia lähtöpisteestä puolet matkaa itään ja puolet matkaa länteen yhteensä 8 kertaa, eli huoltopaikan ohitse kuljetaan 16 kertaa. kisan virallinen startti tapahtui vasta klo 9.
poikien kanssa lähdettiin rauhallisesti liikkeelle (pekka oli käynyt turussa), mutta kahdeksan pintaan ilmaantui reitille pasi ja kovasti halusin vaihtaa juttuseuraa. pasi meni himpun kovempaa vauhtia kuin pojat ja oli vajaa puoli kierrosta edessämme. kympin väliaika oli 1.17 eli oltiin päälle viiden tunnin vauhdissa. onneksi ohitseni pyyhälsi anders ja vaihdoin kovempaan kyytiin. vauhti tuntui niin kovalta että en jaksaisi sitä kauaa. puolivälin väliaika oli 2.20. onneksi pasin selkä tuli vastaan ja meno rauhoittui.
puolenvälin maissa alkoi satelemaan rankemmin ja tuuli yltyi. myötätuuli pukkasi eteenpäin ja vastatuuli vastusti ihan hurjasti. läntisen kääntöpisteen kohdalla oli purjelautaporukka alkamassa omia treenejään. neopreenihuput, -hanskat ja -sukat oli pojilla yllä ja purjeet meinasivat lähteä käsistä. mietin, että jos meidän harrastus ei ole järkevää niin ei kyllä ole tuokaan. sitä paitsi tuuli nosti jo melkoista aallokkoa.
tuo tunnin mittainen vk-veto pani jalat ihan hapoille ja viimeiset kymmenen kilometriä olivat aikamoista väkisinjuoksua. taas oppii uutta. maalissa sentään sain kuivat sukat ja villarikengät ja -vaatteet päälle ja pääsin sotkemaan kotio sateiseen vastatuuleen. se mikä ei tapa, vahvistaa.
wem-primusmoottori kari säänmukaisesti pukeutuneena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti