ensi tiistaina vietetään syömishäiriöliiton älä laihduta-päivää. kalikka kalahtaa. omasta mielestäni nimittäin voisin olla laihempi. minulla on jenkkakahvat. allit roikkuu. reidet hyllyvät. ja kun istun saunan lauteilla, muodostuu vatsaani makkara.
mutta toisaalta, kun näen itseni peilistä jonkun toisen jumppaajan vieressä (joskus harvoin, sillä yleensä jumppaan selkä peiliin päin), näytän aliravitulta. samoin, kun lasken painoindeksiäni, keikun normaalin alarajoilla. en ole koskaan ollut painoindeksiltäni yli 25 eli lievästi ylipainoinen. en edes synnytyssairaalassa.
ja silti tällä hetkellä julkisesti uhoan olevani dieetillä - miksi? olen ilmoittautunut kahvakuulannostokilpailuihin höyhensarjaan ja punnitukset pidetään tunti ennen kisan alkamista. perfektionistinä en halua tässä asiassa pienintäkään väpätystä. tavoitepainooni aion päästä jättämällä ylimääräisen sokerin pois (jota siis syön kaikessa muodossa aivan liikaa) eli siirtymällä terveelliseen ruokavalioon. ja ihan oikeasti, normaaliruokavalioni on moskaa.
kerran vuonna keppi ja keihäs meillä oli työpaikan tyttöjen projektina kimppalaihdutus. kirjoitushuoneen nurkassa oli vaaka. kirjasin pilkuntarkasti ylös kaiken mitä söin, ja varmistin olevani joka päivä ainakin 1000kcal miinuksella. siis normaalikulutuksesta minunpainoisella ilman liikuntaa. ja tähän kun laskettiin mukaan liikunta (100km/vko ja pari jumppaa), lähti paino räjähtävään laskuun. mutta yllättävintä oli huomata, minkälaiset kicksit siitä tuli - kerrankin toimintaa josta tuloksia syntyi vähällä vaivalla! säikähdin ja lopetin.
anorektikon laihdutus on epäterveellistä ja he varmaan tietävät sen mutteivät pysty asialle mitään. myös ylipainoisten laihdutuskuurit ovat usein epäterveellisiä, sillä kuurin loputtua kilot tulevat takaisin ellei osaa muuttaa elintapojaan. kana ja parsakaali eivät ole kaikkien lempiruokia. sokeri ja rasva on hyvää, mutta niitä pitäisi oppia syömään kohtuudella ja se on vaikeaa, koska kaupan karkki- ja keksihyllyt pursuavat vaihtoehtoja. muistelen lapsuuteni 70/80-lukua, jolloin limsapullot olivat pieniä ja big mac suurin hamppari, mitä mäkkäristä sai. telkkarin iltaohjelmat alkoivat viideltä ja loppuivat kymmeneltä. sinne pitäisi päästä takaisin.
no joo, laihdutusjuttuja on bittiavaruus pullollaan ja joillekin ravitsemus muistuttaa uskontoa. joten lopetankin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti