koko talven olin toki ajanut, mutta asiointimatkaa ja yksivaihteisella. pari kertaa olin lumen aikana sotkenut trainerilla, mutta koska se on niin poskettoman tylsää niin se jäi siihen pariin kertaan. giroa varten ostin vaaleanpunaiset pyöränkumit (vaihdoin ihan itse!!!) ja pari kertaa käytin pyörää ulkona todetakseni, että vaihdon yhteydessä ei sisäkumit menneet hajalle (tätäkin on tapahtunut).
giro-päivä koitti helteisenä ja siirtymät kotoa tapahtumapaikalle tapiolan urheilupuistoon taitoin pyörällä. meitä oli startissa yli kaksikymmentä vaaleanpunaista!
lähtökuva team rynkebyn kanssa. baban kuva.
ensimmäinen kaksikymppiä mentiin saattoajona espoon rantoja pitkin. ison porukan hännillä ajaminen teki rynkytystä vauhdissa. lisäksi mutkia ja hidastetöyssyjä oli tämän tästä. kivenlahden jälkeen meno tasoittui hieman kun vapaa ajo alkoi.
olen giro-reittiä ajanut omin päin osissa, joten osasin pelätä kylmälän osuuden heikkoa päällystettä ja sitä kammottavaa ylämäkeä. letkassa ajaessa ei isompia mäkiä varten saa oikein otettua vauhtia, pikemminkin piti jarruttaa juuri mäen alla ja nitkuttaa sitten ylös pienimmällä vaihteella ja seisten. mutta pitkillä suorilla pätkillä oli peesistä hyötyä: yksin ajaessa loivaan ylämäkeen vastatuulessa tuntuu ettei matka etene millään. yhtäkkiä oltiinkin Veikkolassa.
pink wheels, pink nails, pink skin. jupen kuva.
veikkolasta jatkettiin vanhaa turuntietä bodomille. satulanaluslaukku alkoi irtoamaan tarranauhoista ja jonkin aikaa kalastelin sitä vapaalla kädellä talteen. samalla jäin joukon hännille. bodomin ympärys oli mäkinen ja pinta huonossa kunnossa. osasin jo pelätä etukäteen jorvin mäkeä ja siinä nitkuttaessa sitten jäinkin joukosta. onneksi en joutunut taluttamaan, niin kuin etukäteen ajattelin. viimeisen kympin sotkin yksistään ja se oli raskasta ilman peesiä. maalissa olin kaksi minuuttia porukan jäljessä, mutta ehdin kuitenkin maalikuvaan :)
baban maalikuva
upea reissu kaikenkaikkiaan! kisakeitto naamariin ja sotkemaan kotia kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti