olin pitkään itse yksi tammikuun laihduttajista (vaikka siihen ei kai olisi ollut tarvetta). vuodenvaihteessa, kun talletin kansioon harjoituspäiväkirjaani, löysin vanhat ruokapäiväkirjani. semmoista yleensä jaksoin pitää tammikuun 20. päivän kieppeille ja sitten homma jäi. muistan yhdenkin tammikuun kun söin (ja tarjosin perheelle) seitiä ja parsakaalia kaksi viikkoa ja kyllä, juoksin silloinkin (ehkä en niin paljon kuin nyt, mutta olin huomattavasti nopeampi). vuonna 2012 vaihdoin tammikuun strategian sokerittomaksi kalorien laskemisen sijaan ja katso - se onnistui koko tammikuun ajan. tänä vuonna olen taas sokerittomalla, mutta en ole kertaakaan käynyt vaa'alla koska en katso sitä tarpeelliseksi.
mitä tästä opimme? itsekuria on hauska testata, mutta sellaisella keinolla joka on helppo toteuttaa.
ja elämäntapamuutoksista kun puhutaan olen miettinyt pystyisikö muuttumaan sohvaperunaksi? olen juoksennellut vuodesta 1991 ja liikunnan jättäminen voisi olla todella vaikeaa. tällä tavoin ymmärrän niitä joille liikunnallisen elämämäntavan aloittaminen ja yllä pitäminen tökkii.
tämänkertainen viikonloppumaraton juostiin pohjoisrannassa. perjantaina sataneet lumet olivat sulaneet eikä jäätä ollut. lämpötila oli kolmisen astetta ja puuskittainen tuuli häiritsi varsinkin loppumatkasta. tienpinta rapisi hiekoitushiekkaa, mutta dirtygirlsit pitivät hiekat pois kengistä. piti lähteä juoksemaan viiden tunnin leppoisaa tulosta, mutta unskin avittamana vauhti lähti vähän lapasesta. tulos 4.26.09 on kauden toinen ja SB eli kauden paras.
kisasta ei ole kuvaa, mutta laitetaas loppukevennykseksi tämä peräkylän ponnistukselta saatu tiplomi ja arvonimi. kuulemma yli kaksikymmentä maratonia vuodessa on poikkeuksellisen älytöntä. mietin vielä lisäisinkö tämän cv:heni tai LinkedIn-profiiliini....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti